Antonio Martínez Asensio

Tervetuloa podcastiin Yksi kirja, yksi tunti. Tässä jaksossa katsotaan Sabahtin Aliin Sabahtin Aliin. Sabahtin Ali naisi vuonna 1907. Hän oli yksi turkia-modernin kirjallisuuden pionerista. Hän oli koulutettu Turkissa ja Alemassa. Hän kirjoitti poesia, novelteja ja kertomuksia. Hän oli kirjallinen ihminen, suomalainen ja sosialistinen. Hän oli omistaja ja kirjoittaja sätirapolitiikasta 1940-luvulla.

Järjestetty kaksi kertaa kriittisiin Kemal Atatürkin hallitukseen, kirjoja oli vahvistettu vuoden 1965. Sabahatin Ali kuoli ennustuneissa tilanteissa, 1948, kun yrittäi yhdistää bulgaarisen rannan, josta ei voinut saada elämää, eikä edes opettajana.

Madona con abrigo de piel editoitettiin kirjassa vuonna 1943, vaikka se järjestettiin periaatteessa 1940–1941. Se kertoo nuoren turkin kertomisesta, joka elää suomalaisen rakkauden kertomisesta Berliinissä. Se on yllättävää, syvää, tyhjää ja kiinnostavaa. Mennään siihen.

Raif ei ole mitään erityistä eikä erityistä. Hän on yksi suurimmista ihmisiä, joiden kanssa käymme koko ajan, eikä edes katsoa heidät. Kun näemme ihmisiä näin, kysymme, miksi he elävät oikeastaan? Miksi heidän omaa omaa omaa omaa omaa? Mutta hänet kysymme, koska vain huomaamme ulkopuolelta.

Yhden päivän jälkeen hän löytyy vanhempien koulun ystävälle, joka on onnistunut ja on yritys, ja hän tekee hänelle työtä. Tai hän luo työpaikkoja hänelle. Se on se, mikä liittyy pankin kanssa. Hän sanoo hänelle, että hän vaihtaa työpaikkoja alemmanlaajuisen kirjoittajan kanssa. Raif Effendi. Raif on hieno rauta, kareet ja huono rauta. Raif ei näe mitään yllättävää, ja ylöspäin huomaa häntä, kuin jos uusi ei olisi siellä.

Päivän aikana Raiz saattaa mennä keskusteluun. Hän syö keskusteluun ja päivän jälkeen, jälkeen, hän mennä keskusteluun. Hän saattaa mennä keskusteluun. Hän saattaa mennä keskusteluun. Hän saattaa mennä keskusteluun.

Siksi uusi miettii, että Raif on iloinen perhejärjestelmä. Jotkut ajan Raif kestää syötyä ja pysyvät työpaikalla. Yleensä he ovat syötyneitä ei tärkeää, mutta aikaisempaa pleuresia hän on tehty hyvin huomattavasti. Vain sydäntöjä syötyä, hän loppuu kotiin ja kun lopulta mennään kaupungiin, hän tekee sitä monenlaisia kappaleita valkojen sisällä.

Vaikka hänellä on todellisuutta ja työtä, työpaikalla häntä vaikuttaa. Häntä vaikuttaa paljon ja joskus ilman syrjintää. Ja yhden päivän jälkeen, kun heitin häntä, hän laittoi piirin ja alkoi vahvistamaan paperin. Ne eivät ole häntä järjestelmät, jotka miettivät jotain muuta. Jopa häntä järjestelmät, jotka miettivät jotain muuta. Jopa häntä järjestelmät, jotka miettivät jotain muuta. Häntä järjestelmät, jotka miettivät jotain muuta. Häntä järjestelmät, jotka miettivät jotain muuta. Häntä järjestelmät, jotka miettivät jotain muuta.

Tällä paperilla on kuvattu johtaja, viisi tai viisi yksilöitä, mutta heikkoja. Ylöspäätön ääntä rektanguloilla, eläminen eläimellä ja indeskriptiivinen tyhjyys. Kuvat, jotka näyttävät ylöspäätöksiä, vaikka he yrittävät pysähtyä näkökulmasta. Kuvat, joiden aloja on ylöspäätöntä hiperboolista lihallaan, antaa yhä vahvempaa esitystä ylöspäätöksiin. Mutta vaikka hän on primitivinen ja vahva, hänellä on näyttö, joka on haastavaa.

Raif Effendi kertoo hänelle, että pitkän ajan sitten hän pysähtyi pintuun, ja sen jälkeen hänen ystävänsä alkoi tuntelemaan suuri kiinnostus kaikesta, joka liittyy Raif Effendiin. Hän käyttää kaikkea tilannetta puhumaan hänelle ja tuntelemaan jotain hänen todellisuutensa. Hän menetetään kotona ensimmäisenä kertaa, kun hänellä on syrjintä, jossa ilmaisuus pitää enemmän kuin yleensä.

Hän on 12-vuotias lapsi. Kasa on hieman kaotinen, koska hänellä asuu myös äiti Raifin isä ja kaksi isänä. Raif Effendi nousee yli puoli minuuttia, ja hänen sisällään on paljon valkoja, jotka sopivat yhdessä, kuten ilmastolta tai hospitalin paviolla. Raif Effendi nousee yli puoli minuuttia, ja Raif Effendi nousee yli puoli minuuttia, kuten ilmastolta tai paviolla.

Raifin naisuus on noin 40-vuotiaana, ja hänellä on lyhyt rauha. Onko hänellä jotain kertomisesta?

Tänä päivänä yhteistyö on hieman parempi. Raiz on edelleen samanlainen hieno ja introvertinen ihminen, mutta hieman myöhemmin he menevät yhdessä töihin ja kävelevät Raizin kohdalla. Joskus he edelleen menevät ja syövät kahvilaan rauhassa.

Raif Effendi näyttää elämään, kuin jos hän käsittelee omasta ympäristönsä omaa päätöksensä. Omaa omaa omaa päätöksensä ja omaa kotonaan Raif ei vain tunne, että ihmisiä, joita hänellä on ulkopuolella, käsittelee häneltä, vaan myös, jotenkin, Raif näyttää, että hän on omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa

Mutta yhden kerran Raifin syrjintä kestää paremmin kuin normaalisti. Hänen palvelunne jatkuu katsomassa häntä kotona ja diagnostiikki ei ole hyvä. Raifin jälkeen antaa hieman lakia ja pyytää hänelle, että ottaa hänelle se, mitä hänellä on palvelun kohdassa. Kohdassa on rauha ja takana jonkinlainen kirja.

Raif pyytää häneltä, että hän jää, mutta hänen ystävänsä jätetään. Hän pyytää, että hän jätetään lukemaansa. Hän tuntee indeskriptiivistä kiinnostusta. Päivässä on kirjoja, joilla on isoja ja erratkoja kirjoja. Ensimmäinen päivä ei ole mitenkään samanlainen kuin ensimmäinen. Viimeisellä on vain yksi päivä, 20.6.1933.

Hän keskustaa hänelle käsiin, mutta kun hän haluaa keskustaa häneen, Raiz ei jätä häntä. Hän laittaa häntä ja keskustaa häntä ensin ylös ja sitten ylös. Raizin jälkeen häntä rauhoittaa sienet. Hän ei tehdä mitenkään, jotta häntä jätetään tai syö. Hänen ystävänsä jätetään myös nukkumaan. Yksi sellaisista silmällisiä nukkuja, joissa tuntee todellista ja todella suomalaisen rauhan.

Kun hän pääsee kappaleeseen, hän laittaa ilmastonlampi ja lukee heti koulutuskappaleen Rai Fefendiin.

Ayer me ocurrió algo extraño que me hizo revivir otros acontecimientos de hace diez años. Sé que a partir de ahora nunca me abandonarán esos recuerdos que creía olvidados. El cuaderno cuenta que el padre de Raif era de Avran. Raif nació y se crió allí, donde también estudió primaria y luego fue durante un tiempo a Edremit, que está como a una hora de camino para cursar secundaria.

Kun oli 19-vuotiaana, viimeisenä maailmanlaajuisena päivänä hänet kutsuttiin paikoilleen, ja kun hän oli tekemässä koulutusta, hän kutsutti armistikkoon. Koulutukset eivät loppuneet. Armistikon jälkeen kaikki pysähtyivät. Jotkut alueet olivat olleet ympäröivät ulkomaalaisilta ja moni bandi, jotka olivat näyttäneet eteenpäin koko ajan, alkoivat toimia.