Antonio Martínez Asensio

Jaromil on yllättynyt, mutta nopeasti hänen isänsä puuttuu kappaleeseen sanomaan, että se on valtionkysymys, ja kun Jaromil sanoo, että ei, että se on revoluutti, ja kun hän vahvistaa hänä, isänsä kutsutaan huonosti, ja hän kertoo hänelle. Isä tuli kotiin jo aamulla, ja kertoi heille, että he olivat jo olleet puolustajana, jota hän arvosti paljon, ja että kaikki, jotka eivät olleet kommunistit, olivat pahoittuneet, että heidät laittaisivat järjestöön.

Jaromil saapuu kappaleeseen ja alkaa keskustella ja vahvistaa revoluuttia. Sitten hän kertoo hänelle, että hän on päättänyt aloittaa kommunistipolitiikan. Isä hänet pyytää häntä, ettei hänet tehdä sitä.

Kun Jaromil on saapunut, hän menee yli yliopistoon, jossa hän saa hänet valkoisella yliopistolla. Hän saapuu. Jaromil täytyy olla klo 11 kotiin. Hän on pyytänyt isänsä ulkopuolelle, mutta hän ei saanut valinnan. Opiskelija puhuu ilman lupauksia.

Hän kertoo hänelle, että isänsä on yrittänyt onnistua syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä syrjittämällä

Jaromil itse asiassa on itseasiassa itkevä. Hän asutaan silloin. Hän alkaa ja näyttää siltä, että hän on loppunut. Lopulta hän kysyy häneltä, onko hänet parempi nukkuessa vai vestessä. Jaromil ei tiedä mitä vastata. Lopulta hän sanoo, että hänet on nukkuessa, ja häneltä tuntuu, että hän tuntuu, että hänet tuntuu, eikä hänet käsittele, kun Jaromil lähtee. Sitten hän kertoo ääneen, että hän on todella hyvä, ja että hän on tuntenut, että hän todella haluaa hänet.

Hieman myöhemmin isä ja isä menevät Pragaan kaksi päivää, ja kaveri menee Jaromille. He syövät ja menevät kappaleeseen. Alussa kaikki toimii hyvin, mutta kun Jaromil alkaa saada lakia ilman, että näkevät hänet, hän lopulta alkaa olla yllättynyt, ja sen jälkeen hänelle on vaikea uudelleen yllättyä. Lopulta kaikkien yksiköiden ympäristö ympäristöön ja yrittävät nukkua.

Ensimmäisenä Jaromil haluaisi varmistaa hänelle, että se ei ole mitään seuraavaa kuin hänen rakkauttaan, mutta hän ei kertoa sitä. Koska se on kymmenen kertaa helpompaa pysähtyä häneltä pysähtymisestä, kuin pysähtyä ajatuksesta, että hänellä on ongelma. Hän kertoo hänelle, että kun rakkaus ei ole totta, se ei ole mitään. Mutta Jaromil tietää, että hänellä pitää kertoa kokemuksia ja ylittää heidän pysähtymystään.

Jaramil alkaa pysyä puolestaan äidin kautta. Hän ei kirjoita verssejä, vaan liittyy koulutukseen poliittisissa koulutuksissa. Tulevaisuudessa, 1948-luvun ensimmäisiä vuosina, kommunistitutkijat ovat pieniä. Jos revoluutti haluaa varmistaa koulutuksen influenssia, pitää antaa oppilaille voimaa.

Jaromil työskenteli yliopistoon Juutalaisjärjestöstä ja on osa tutkimustietoja. Sen jälkeen hän osoittaa koulujen poliittisen komiteanin, miten opettaja tutkii, kysymyksiä ja mielipiteitä.

Mutta myös Jaromil täytyy käsitellä, kun huomioi komitean. Jaromil on muuttunut toimittajaksi, joka ei oteta mitään yksityiskohtia ja joka toimii huomioiden kanssa matkustajien elämässä.

Lisäksi hän jatkaa rauhaa, kun katsoo valkoisen valkoisen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen tykkäyksen

La tienda cierra a las seis de la tarde y él suele estar espiando en la esquina de enfrente. Sabe que la chica de la caja siempre sale acompañada por otra chica. La cajera es morena, su amiga es pelirroja. La cajera es robusta, la otra delgada. La cajera es silenciosa.

Poetit aloittavat ja kirjoittavat poemaja rauhallisesta, Leninistä, Stalinista, rauhallisista vastuullisista ja työntekijöistä, jotka ylittävät normeja. Jaromil on sitossa yleisössä ja kiinnostaa poetit, mutta kuin jos hän katsoisi heidät toisella rannalla, kuin joku, joka ei ole heidän osaltaan.

La vida está en otra parte, han escrito los estudiantes en la pared de la Sorbona. Y porque la vida real está en otra parte, los estudiantes arrancan el empedrado, vuelcan los coches, levantan barricadas. Su entrada en el mundo es bella y ruidosa. Está alumbrada por las llamas y la festejan las explosiones de las bombas lacrimógenas.

Päivä jäi lopulta kaupungin ylös ja Jaromil halusi löytää kaupungin. Mutta pian hänen ystävänsä oli hänen ystävänsä, pelirrohainen pelkkä, joka meni yksin. Jaromil nukkuu nopeasti ylös, mutta nyt on myöhä. Pelirrohainen nainen on nähnyt hänet.

Jaromil kertoo, että peliruhoinen on hyvin puhuttuinen ja ei näyttänyt olevan mitenkään suhtautumassa Jaromille. Hän kertoo, että kaveri, joka oli kaveri, ei nyt työskennellä siellä. He jatkuvat yhdessä kaverin kohdalla. Kun he pysyvät paikallaan, kaveri kysyy, onko hän halunnut mennä koko ajan kohdallaan.

Yllättynyt ja yllättynyt, Jaromil tuntuu pienemmään kappaleeseen, ja sitten, en tiedä miten, he keskustelevat, keskustelevat, ja hieman myöhemmin he ovat jo asettaneet kappaleeseen.

Hän katsoo häntä kiitollisesti ja hänen nukkuudestaan häntä entusiasmaa. Hän kertoo häntä, että nukkuu on kymmenen kertaa parempi kuin vesti, ja että hän haluaa häntä pitkään. Hän kertoo, että hän tietää, ja että hän ei yrittänyt puhua häntä, koska hän olisi aina yhdessä. Hän haluaa häntä myös. Jaromil katsoo häntä ja jätetään, että hänen viimeisimpiä sanojaan kuuluvat häntä. Hänen mataluutensa on jo valmis.

Mientras, el mundo cambia. Al cuñado lo acusan de fraudes inexistentes, le requisan las dos tiendas y lo encierran en la cárcel un par de años. A su hijo y a su mujer los obligan a trasladarse fuera de Praga como enemigos de clase. El ayuntamiento adjudica las habitaciones vacías del planta baja a unos nuevos inquilinos. La abuela envejece, pierde la memoria hasta que un día se convierte en humo en el crematorio.

Ei kuitenkaan ole yllättynä, että vanhaan on hieman vaikeampi pysyä takaisin, joka tapahtuu hänen ja isänsä välillä. Isä vahvistaa Jaromilin kohdallaan tietoja ja lukee viimeiset koemansa. Ensimmäistä kertaa hänet tykkää, ja ensimmäistä kertaa sanotaan vanhaan. Tuon päivänä, kun Jaromil palaa kotiin kuulemalla kohdallaan, vanha alkaa itkeänsä.