Antonio Martínez Asensio

Jatketaan, kun hän kehittyy ja voidaan aloittaa. Sen jälkeen Raif ei aloita hänen puolestaan. Kun Maria kestää hieman vahvoja ja hyvällä aikavälillä, hän jatketaan, vaikka he ovat lyhyempiä.

Raiz ymmärtää, kuinka ilusia on ollut uskoa, että elämä, jota haluaisin, oli todellinen. Mutta hän kertoo, koska maailmassa, jossa on niin vaikeaa, että kaksi henkilöä löytyy, todella tärkeää on saada ilo. Toisaalta ne ovat nimeä.

Kun Maria kertoo hänelle, hän pysyy silmällä. Hän kertoo hänelle, että täytyy mennä. Ja että hän myös mennä yhden ajan. Pragaan, matkaan, jossa on keväällä. Ja itse asiassa hän on ensimmäinen, joka mennä. Raif yhdistää hänet paikoilleen. Kun Maria tappaa rannalla, hän sopii Raifin kautta ja puhuu hänelle vähäisellä äänellä. Nyt menen. Mutta olen takaisin, kun puhuttiin. Mennän missä tahansa.

Kuatro días más tarde, Raif regresa a Turquía. Antes de fallecer, el padre de Raif ha dividido la herencia y no hay manera de que los cuñados le aclaren a Raif qué parte le corresponde. De los dos talleres de jabón ni siquiera se habla. Al parecer el padre se los había vendido hacía tiempo a uno de los cuñados. La intención de Raif es trabajar y traer a Turquía a María. Se han escrito muy a menudo.

Päiväkirjassa Maria kirjoittaa hänelle, että hänellä on todella hyvä tieto, mutta hän kertoo sen vain itse. Asiat eivät mennä hyvin alussa, ja aiemmin, aiemmin toukokuussa, Maria-kartteet jatkuvat. Sen jälkeen hän ei saa uudestaan Maria Pudernin tietoja, eikä kuule hänen nimensä.

Sitten hän tuli uudestaan elämästäni, jossa ei ollut mitään tunnetta tai tavoitteita. Sen jälkeen hän perustui ja on kaksi isoja, joita hän haluaa, mutta hän ei tiedä, että ennen elämästä hän voi antaa hänelle sitä, mitä hän on vahvistunut. Yritykset eivät hänet jäädä kiinnostamaan. Ei hänen isänsä, ei hänen isänsä, eikä koko perheensä näytä liian kiinnostavaa. Mutta hän ei ole kiinnostunut mitään. Ei hänet ole hauskaa.

Jopa yhden päivän aikana, eli aiemmin. Oli viikonloppu ja olin päässyt kotiin kesällä. Lapsin menemään avastusmerkkiin. Hieman tunsin, että he heittivät minua. Se on Frau Van Tiedemann, joka osallistui Berliinissa rauhallisuudella. Hän oli Mariain perhe. Hänen kanssaan meni hienoinen ja silmätön lapsi.

He aloittavat kävelemään loppuun, kun he aloittavat päivänä. Ja lopulta Raiz kysyy Mariaa. Ja hän sanoo, että Mariaan isä sanoi, että Maria oli tehty ystävän turkin kanssa. Ja hän kertoi hänelle. Ja sitten hän kertoo, että Maria on muuttunut 10 vuotta sitten.

Raif paljastaa. Frau Van Tiedemann kertoo hänelle, että Maria oli hyvin vahva ja oli huono näkökulma, että hänellä oli huomattu joitakin muutoksia jälkeen, kun jäi Pragaan. Hän meni lääkärille ja ymmärsi, että hän oli sydäntä. Hän pysyi todella onnellisena, mutta vaikka hänen isänsä onnistui, hän ei kertonut, kuka oli isä.

Maria kertoi äidille, että hän ymmärtäisi ja mainitsi viestin, jonka hän tehtäisi pian. Hän kertoi hänelle, että loppujen loppujen loppuun saavutus alkoi pysähtyä. Lähiöiden tutkimukset loppuivat, he saivat lapsen ja saivat, että hän eläisi. Mutta viikkoa myöhemmin Maria kuoli. Lapsi kävi ympäri ospitoja ensimmäisiä neljä vuotta ja sitten hänen vanhempansa otettiin hänelle.

Päivän jälkeen molemmat näyttävät sivuilta. Lapsi näyttää ilmaston ja joskus Raifin yllättävän yllättynä. Treni aloittaa. Raif jätetään heidät kädessä. Kaveri yllättää häntä. Lapsi lähtee.

En koskaan pahoittaisi, että olisin laittanut luonnollisempaan lapsuuteen ongelman suurimpia taitoja. Se, että hänen onnistumiseni jätettiin läpi, jota hän jatkaa rakastamalla. Kaikki perhe jatkuu loppuun päivän jälkeen. Raif jätetään kotiin. Hän kirjoittaa kohdassaan ilman pahaa. Hän tarvitsee puhua. Hän haluaisi puhua Mariaan. Hän ajattelee hänen tykkäänsä.

Seuraa ajatuksia ajatuksena. Luodaan elämää hänelle ja käydään hänen puolestaan. Yritetään saada yksityiskohtaisuuden ajatuksia ajatuksena, miten hän kasvaa, kuulee, rii ja miettii. Ja loppujen lopuksi kuulee ruutua ulkopuolelta. Heidän perheensä on takaisin. Haluaisin jatkaa kirjoittamista koskaan.

Amanece. Con la intención de cumplir su promesa, se guarda el cuaderno en el bolsillo y se encamina a casa de Raiz. El nerviosismo que se respira cuando le abren la puerta y los llantos que llegan desde el interior de la casa son lo suficientemente elocuentes. No quiere irse sin ver una última vez a Raiz Efendi, pero no se siente capaz después de haber leído su cuaderno. Así que sale muy despacio y se marcha.

Ja näin olemme kertoneet Sabahtin Aliin Madonan rauhassa. Olemme seuranneet Salamandra-editoriaalin kirjoituksen Rafaela Carpintero Orteganin kirjoituksen.

Un libro, una hora.

Dirigido por Antonio Martínez Asensio.

Durante 1941 y 1942, Irene Nemiroski, al igual que su marido lleva la estrella amarilla, emprende un trabajo ambicioso, Suite Francesa, a la que no tendrá tiempo de poner la palabra fin.

La obra comprende dos libros.

El primero, Tempestad en junio, se compone de una serie de cuadros sobre la debacle.