Chris Appleton

niin se oli vain, että miksi sinulla on töitä, jolloin sinä olet gay? Ja se ei ollut sanottuna hyvältä, mutta minä en halua mennä eteenpäin siitä, mutta minä olin rauhoittunut todella agressiivisesti. Se oli pahaa. Minä olin rauhoittunut, rauhoittunut. Ei ollut mitään muuta kuin että ihmiset ajattelivat, että olin gay, koska minä olin gay. Joten sen sijaan, että sinä löysit paikkojasi, niin tuntui, että ihmiset sanoivat, että sinä olet vahvistunut tästä. Toivottavasti. Koska minä olisin ajatellut seksuaalisuutta. Se oli vielä ennen kuin minulla oli seksuaalisuutta.

En ollut aiemmin siinä koulutuksessa, eikä tietenkään saanut sitä, koska jos joku kertoo, ettei laita käsiäsi, voit vain välttää sitä. Se oli pahaa asiaa. Sanoin, että se on pahaa. En halua olla tyhjä, en halua olla tyhjä, joten olin niin pysähtynyt yrittämällä tunnistaa kaikkia väärin. Mutta olin niin pysähtynyt yrittämällä tunnistaa kaikkia väärin, että vältin itseäni. Olin hyvin nuolta.

minä olin ja se pieni lapsi, joka tarvitsi tietoa siitä, olisiko se oikein, ja fokussin. Se auttoi minua perheessäni, kyllä, mutta itse asiassa se oli huono juttu. Se ei ollut, kun olin noin 26-27, kun isäni, me olimme yhdessä 19-vuotiaana, rakennettiin, ja aloitin katsomaan enemmän asioita. Silloin gay-tapa tuli. Se oli todella vaikeaa, koska se oli jotain, jota en oikein ymmärtänyt.

Ja sitten se oli toinen yksi löytäminen. Mutta se ei ollut... Anteeksi kysymykseen, olen yrittänyt muuttua ennen aikaa, jopa muuttumaan Amerikkaan. Oli paljon se, että tulin Amerikkaan ja sanoin, että hei, olen Chris ja olen gay. Minä olen Chris, joka on gay, mutta on suora ja on kaksi lapsia. Kaikki tietävät, kuka minun kaverini oli. Se oli niin... Minusta tuntui niin huonoa ja se tuntui niin vahvaa. Joten menin Amerikkaan. Kyllä, sanoisin, että se oli minun työni. Se oli suuri motivaatio.

Olin myös sellainen, että pystyn muuttumaan työskentelyyn, mutta myös aloin aloittaa uudestaan. Kyllä, minun piti muuttua. Minun piti olla sellainen, että en ole sellaista tyyliä. Ja niin paljon niin, että kun olin olemassa Yhdysvalloissa, olin olemassa yliopistossa. Minulla oli täysin panikkoa ja en edes ymmärtänyt sitä. Muistan, että olin autossa ja en pystynyt lukemaan. Olin todella iloinen. Olin vain sellainen, että minun täytyy mennä ulos. En halua olla täällä. Ja se oli posttraumatiivinen stressi, koska jätin sitä versiona itseäni ja menin Amerikalle.

Tämän vuoden takaisin, olen juuri saanut asiaa Yhdysvalloissa ja on mielenkiintoista, että tämä kirja tulee tästä hetkestä, koska se on ensimmäinen kerta, jossa voin mennä takaisin ja uudistaa perheeni ja ymmärtää, että kaikki se on minä. Se tuli vain minuutin päästä siihen ja tulla täysin. Luulen, että paljon ihmisiä on niin pysynyt. Olen pysynyt koko elämäni. Siksi en ollut itse asiassa. Mutta kun et ole sopimassa sisällä ja ulkopuolella, se on todella hauska paikka olla. On paljon tapauksia, joissa näytän, että olen saanut sen yhdessä ja ollut todella hauska elämässäni.

Mutta löytämällä todellista ympäristöä on todella iso voima. Miten olit voimassa, kun työskentelit hair salonin kanssa? Olin 13-vuotias, joten muistan, että se oli todella haastavaa. Ensimmäisenä päivänä salonissa, kun olin ympäristössä, näin naisia kävelemällä ympäristöön. He olivat todennäköisesti saapuneita. He tuntui, että he tuntuvat, että he pysyvät ulos. Mielestäni tämä on se, mitä haluan tehdä. Haluan tätä.

Se oli niin hyvää. Muistan, että olin todella yllättynyt siitä, miten voisi vaikuttaa ihmisille ja saada itseäni näkyvän näkyvän. Sitten tein koko karjoa siitä, mikä oli mahtavaa. Mutta sitten puhuin siitä kirjassa. Se oli hyvä perheestäni, mutta emotiollisesti se ei ollut niin hyvä, koska itseäni jätettiin itseäni. Se näytteli yhteisöihin, joita menin esiin ja päätöksiin, joita tein.

Se on hyvin kompleksista, mutta kun sen poistat, se on todella helppoa nähdä. En halunnut nähdä sitä. Olen tehtänyt karjoa sen takia, että muita ihmisiä katsotaan vihreällä ja näkevät itseään. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni. En edes katsonut itseäni

Kun tulin 26-vuotiaana, se oli... Olen puhunut tästä jo aiemmin. Se on varmasti viimeisimmänä osana kirjasta, jossa yritin itseäni. Kerrottiin, että lapseni olisivat kaikkein vaikeimpia asioita, joita voisin tehdä. Tiedätte, että vanhemmat, kaikki mitä haluat tehdä on suojata lapsesi. Jos joku lapsi tappaa heitä pelin, haluat ymmärtää, kuka se on. Sitten tulee vanhemmat-moodi. Se, että olet se, joka vaikuttaa vanhemmille, oli minulle suurin ongelma.

Ajattelin, että se oli niin huono koulu. Se oli todella huono. Lapset voivat olla todella huonoja. Joten tuntui, että olin tuottanut heille tämän vaikutuksen. Me elämme nyt L.A. tai New Yorkissa, mutta minusta se ei ollut niin huono.

normal to be gay you know it was still a little you know we think we get used to it maybe in the cities but when you go into the suburbs there is still that kind of like you know gossipy and i just i just felt like i was just bringing that to them and that broke me i just was like it would be better if their dad was dead than if they had a gay dad like i i genuinely believed that with everything i felt were you able to get past that feeling

Ei ollut. Muistan, että menin pitkällä aikavälillä. On hauska, että olin niin... ...kysynyt ymmärtämättä. Kaikki sanoivat, että olisin aina tuntenut. En ollut. Kun olin seksissä, en ajatellut kaveria. En katsoa gay-pornoja. En ollut yksityisesti ymmärtänyt miehiä. Luulin, että olisin onnellinen. Olin tekemässä asiaa. Minulla oli kaksi lapsia. Olin kaverini. Olemme edelleen parhaimmat ystävät. Meillä on hyvä yhteistyö.

Joten en ymmärtänyt, miksi en pystynyt takaisin siihen. Mutta kuten sanoin, kun näet itseäsi ja tiedät, että jotkut asiat eivät sopivat ja jotkut eivät ole oikeita, niin sinun täytyy mennä takaisin siihen. Mutta 13-26 vuotta, se on paljon vuosia, jotta ymmärtäisiin, mitä on tapahtunut pitkällä aikavälillä. Joten menin sinne ja otin tabletteja ja juoksin Bologenia. Kate oli se, joka kutsui ambulanssia. Hän osoitti minua.

En muista paljon. Olin yliopistossa jonkin aikaa ja muistan vain ääniä. Mutta muistan, että en syönyt, olin elämässä ja ajattelin, että en pysty välttämään itseäni enää. En pysty rajoittamaan itseäni enää. En pysty välttämään itseäni enää. En pysty välttämään itseäni enää.

Mitä jos aion vain jättää? Mitä jos aion vain luottaa? Se oli pysyvä. Se ei ollut älykkäinen hetki, mutta minä jätin läpi sitä ensimmäistä kertaa elämässäni, koska olin nuori lapsi, joka yritti tunnistaa kaikille, ettei niitä asioita ole. He sanoivat minulle, että minä olin. Minä jätin läpi. En oikein tiedä, mitä seuraava oli. En oikein tiedä ensimmäisiä asioita. Se oli alkuperäinen järjestelmä luottaa luottaa.

Oliko näin, että asiat alkoivat jäädä paremmin? Oho, kyllä. Muistan, kun menin huoneeseen. Muistan, että tuntui helpommin. He sanoivat, että meidän pitäisi puhua psykiatrista ja muuta, koska tietysti... Mutta muistan, että minulla ei tarvitse sitä. Tiedän, että minun täytyy aloittaa. Minun täytyy aloittaa. Tämä on, minä olen. En tiedä sitä, mutta yritän ymmärtää sitä. Kaikki, jotka eivät halua olla elämässäni siksi, minun täytyy arvioida sitä ja yrittää mennä edelleen.

Joten kyllä, oli todennäköisesti tyhjentä. Muistan menemästä huolehtimassa. Se tuntui kuin ensimmäisen päivän elämäni, ja se kuulostaa todella hankalalta, mutta en tunneet, että olin tällä tavalla niin paljon elämässäni. Niin tanssivasti. Muistan, kun tuntui siltä, että tuntui siltä, että pysyin loppuun. Se tuntui siltä, että tuntui siltä, että pysyin loppuun. Se tuntui siltä, että pysyin loppuun. Se tuntui siltä, että pysyin loppuun. Se tuntui siltä, että pysyin loppuun. Se tuntui siltä, että pysyin loppuun. Se tuntui siltä, että pys

Se oli vaikeaa, koska olemme pienessä kaupungissa, ihmiset tunnevat, kuka me olemme, ja se tuntui todella pahalta. Me ja Kate päätimme kertoa lapsille, mutta en usko, että me olisimme. Emme löytäneet tietoa siitä, mitä se tarkoittaa. Hän meni läpi sitä, mitä hän meni läpi. Minä menin läpi sitä, mitä minä menin läpi. Se ei ollut niin, että oltiin hyvässä paikassa, jossa olemme saaneet lapset itselleen, että tämä on se, mitä tapahtuu. Me yritimme, mutta en voinut sanoa sitä. En voinut sanoa, että olen gay.

He eivät saaneet kertoa. En voi sanoa sitä, koska kun se on ulos, se on ulos. En voi ottaa sen takaisin. En voinut sanoa sen heidän puolestaan. Voin sanoa sen muiden ihmisten puolestaan, mutta en voinut sanoa sen heidän puolestaan. Muistan, että he olivat hieman yllättyneitä. Minun isäni oli todella yllättynyt. Hän sanoi, että haluaisin, että olisit hyvä, isäni.