Chris Harris

Mutta myös, koska menin prosessikoulun rugbyyn, hockeyyn ja muihin asioihin, mutta futboli oli maailman peli. Joten en oikein tykkäynyt siitä. Ja minulla oli tämä mahtava isä, joka rikkoi autoja. Ja

I love that. It was amazing and something that I just dined out on, and I would bore people at length about how my mother would race cars, but actually she didn't really talk about cars. Like all racing drivers, she didn't like cars that much. She liked having a nice car, and she drove it like a Wally. Whatever she had, she drove it like a Wally. But I couldn't sit with her and go, oh, did you know that Ford have just changed the Cortina into a bar of soap called the Sierra? It's got a CD factor of nought point, whatever. I had no one to talk to about that, and she really wasn't someone I could talk to about that.

Ja toisella puolella, isäni oli melkein niin antikarhattunut, että minulla ei ollut mahdollisuus puhua niistä. Ja tiedän, että hän ei oikein halunnut minua puhumaan karhasta. Joten minulla oli toy-karhat, minulla oli karhastukset. Muistatko niitä? Sinulla oli karhastukset.

And I reread them. I would just sit and reread the words about the BMW 3 Series over and over again. That's all I did. And I'd know the color combinations you could have with paint exterior, what trim levels you could have. I just memorized all of that. I couldn't memorize my schoolwork, but I could memorize that. It's a bit weird. But the reality is, it was my father that I have to credit with helping me here, because in...

Marraskuudessa 1982 menimme hänen työnsä viikonloppuna, todennäköisesti Nix & Biscuitsiin tai muun muassa mitä hän teki. Ja olin jäänyt autossa, kuten olen usein ollut, pienessä kaupungissa Bristollin keskellä. Ja hän katsoi minua ja ajatteli, että minulla olisi hieman aikaa täällä. Minun täytyy pitää hänet hauskaan. Ja se oli yksi niistä pienistä kioskoista. Se ei ollut kaveri. Se oli kuin...

Joku oli maagaziinin näyttelijä, joka oli koko ajan. Se ei ollut Suomessa, mutta se oli haastavaa. Hän osti mitä hän pystyi löytämään, ja se oli maagaziin. Se oli vuoden 1982 Wattcarin edistys. Minusta se oli todella haastavaa. Hän antoi minulle tämän, ja se oli minun alku. Minulla on vielä sellainen maagaziinin kopio, ja minä ajattelin, että tämä on minun maailmani. Haluan olla osa tästä. Ei vaihtoehto, vaan sama kopio.

No, of course I have the same copy. That's my moment in time. I can't ever get rid of it. It's obviously falling apart. I'd love to say it was something dramatic like a car magazine with a Daytona on the front. It wasn't. It was what car? I think it had a Montego on the front, from memory. No, it couldn't have been a Montego in 1982, could it? It must have been... 1984 that was. Yeah, yeah, kind of. But I think...

It's fascinating to recall how insular it could be, having a passion, as Manish so beautifully put it. If you weren't into football or something that was in the public domain, you didn't really have any way of talking to people. And that's why when people say, is the internet evil, I've got a bit of an issue with that. Because now...

If someone likes cars and they hear us talk about the Seagrove Trophy and they're young and they hear their parents listen to this podcast, they can just Google Seagrove Trophy. And they can go into that world and find it. Whereas if you'd said to me in 82, you know, tell us all about the Alfa Sud. I had no idea. Absolutely no idea. So I think...

Kyllä, se, että ostin tuon auton, muuttui kaikkeen minulle. Ja sen jälkeen tärkeimmät äänet olivat ihmiset, jotka kirjoittivat auton. He olivat minun orakkeeni. En ollut Monkeja, joka oli viimeisimmäinen futbaali. En tiedä, kuka George Best oli. En kuullut futbaalia. Mutta jos minulle sanoisit, että haluaisitko tutustua Steve Cropley, minun olisi tullut pohjaan. Muistan katsoa Stevea Cropleyä ensimmäisen päivän työelämäni. Katsoin hänet kävelemään.

Lähtökohtaisesti E38 BMW 728i ja autoturvallisuuden takapuolella. Voin olla nähnyt Jumalaa. En uskonut, että nämä ihmiset olivat olemassa. Kuten kaikki teillä, minulla on hieno tapa siihen. Minun pitäisi sanoa, että Jumala on oma isäni. Hän oikeasti teki.

so much more to nurture that and make me proud. But she didn't buy me that car magazine. He did. So he gets the credit. And I think, yeah, I'll have to rewrite a chapter of a book now, won't I? Because everyone's going, we didn't say that in this bloody book. Yeah. I think...

Ja mielestäni, Neil, sinä olet oikeassa. Minulle kaverimagazine oli todella rauhassa. Se aloitti aineen, eikö se? Se oli, missä sinä menit hakemaan. Ja luulen, että se laittaa todella epäonnistunut kuvan hyvin tyylisiä lapsia, jotka ovat olleet välttämättömiä yhteisöstä, koska he eivät kiinnosta yhdistelmää futboolista. Ja siinä oli hieman sitä. Siellä oli hieman sitä. Minä tykkään futboolista. Sinä tykkään futboolista. Sinä voit tykkää kaksi asiaa yhdessä.

That's a topic. I'll write that down. You are allowed to. We've done a few minutes on that. Here we go. Don't look back, sell it with an exclamation mark. That's unusual that we have an exclamation mark on the agenda. I don't know who wrote that. I'm going to go first to Neil Clifford. I wrote it, Neil.

It's a question to all people that host a podcast. How do you stroke your dog under the table when he approaches you? That's looking like something really bad is going on. Anyhow, off you go. So the look back is a bit of a Pandora's box for me, because it reminds me that I think I had a traumatic episode early on in my car-owning life

I never really allowed myself to fall in love again, because my first car was stolen. I poured all my love into it, and it was pinched, and I couldn't really get my head around it. In fact, that feeds back into the previous conversation, which was, I couldn't explain to people how hurt I was, because they couldn't understand how I could be so in love with an inanimate object. I was weird, or making it up, or seeking attention, but it was a total bereavement. I don't think I've ever really committed...

in quite the same way since, as everyone does when they've been hurt. You don't go there again, do you? I think in the context of looking back at it, I mean, it's such a powerful phrase, but it's so meaningful. Because to be...

in love with the motor car, have a passion like we do, that many people wouldn't understand. That's a key part of it, is turning around and looking at it. And it's powerful, because you know that if anyone saw you doing it, you'd look a bit sad, but you don't care. Even people lacking self-confidence.

Jos he rakastavat auton tarpeeksi, vaikka he eivät tiedä, että se saattaa näyttää heille hieman tyhjältä. Se on yksi niistä muutoksista eläimistä, joissa se on vähän kuin kahdenpukaisuus. Minä katson auton. En ole varma, että ajatteletko sitä vai ei. Modernissa eläimissä me saamme näitä asioita ja otamme kuvauksia meidän autossa. Olen ottanut kuvauksia minun autollani ja ihmiset sanovat, että miksi otat kuvauksen, jos auto on niin pysyvä. Ja minä sanon vain, että koska rakastan auton. Kyllä.

It is fascinating. But I don't have quite the discipline you guys have in this area. Because I do think it's too harsh a cut off or a denominator to say if it doesn't pass the sort of turnaround test, it goes. Because there are cars in our lives that don't have that wow factor. They're not really looking to be admired. How many times did I turn around and look at my beloved Land Cruiser Amazon V8?