Debbie Millman

Olet kertonut, että koko elämä, muun muassa nukkumisen jälkeen, oli vähentänyt, ja elämä ei näyttänyt olevan niin erilaista kuin elämä. Miten olit käsitellyt tätä psykologisesti silloin? Luulen, että minulla on vielä paljon haastavaa nähdä, miten tämä tilanne liittyy minuun.

Olin epäilemällä tunnistamaan mitään väärää, kun olit kylmännyt ja mennyt niin kauas, että sotilaat sanoisivat, että vaikka he välttäisivät sinua, sinun positiivisi ja poliittisi ei muuttaisi. Oliko 81 päivän aikana jotain, jolloin ajattelit, että olisit kylmännyt?

Kun olit sydämessä, ajattelit paljon isäsi Ai Qingista, joka oli sydämessä yksi vuosi myöhemmin kuin olit sydämessä, kun Chairman Mao aloitti poliittinen initiatiivi, jonka tehtävä oli perustaa taiteilijoita Suomesta, jotka kritisoivat hallintoa. Tämä kuulosti isäsi, joka oli yksi Suomessa tärkeimmistä poetista.

First he was sent to an icy wilderness in far northeast China. And then, when you were ten, he was banished to a location known as Little Siberia. Where is Little Siberia?

As your mother was leaving, you didn't beg her to stay. In your book you stated, I held my tongue, neither saying goodbye nor asking if she was coming back. You were only 10 years old. Did you think that you were ever going to see her again?

Se oli todella haastavaa, sillä se oli pohja, joka teki hänet itseänsä iloinen. Hänen työnsä oli todella originaalinen, mutta se oli myös todella riskiä. Sitten kirjoitat, kuinka aiemmin vain pentasyllabinen tai heptasyllabinen hymyinen versi klasiikkalaisessa kielessä oli hyvä pohja. Miten isäsi aloitti ensin hänen työnsä?

Despite your dad's fame, your father had a really turbulent upbringing. A fortune teller told his parents that the newborn child was at odds with their fate. And if they raised him at home, he would be the death of them.

So they understood this to mean that the baby should be cared for by others. And they wrapped your father tightly inside a comforter embroidered with the words 10,000 joys and sent him to another family to be raised. And he's written quite, quite powerful poetry about these experiences. Did your father ever feel that he had a home?

Kertoisit siitä, miten elämäsi tuli kurssiin terveydenhuollon koulutukseen. Haluan kuvitella sitä, mitä eläminen tehtiin yleisölle. Suomessasi oli yksiköi, joka tuli sopimuun. Lämpösi oli rauhattu jäätöplattformi, jossa oli viikkoja, jossa oli yksiköi, joka tuli sopimuun, jossa oli ilmaa.

The paraffin lamp you used inside made your nostrils black with soot. Rats were a constant problem, as were lice. Your dad's job for much of this time was cleaning out communal toilets, which consisted of holes over a cesspit.

And you write, in winter this involved breaking up the frozen feces into manageable pieces and shifting them out of the latrine one by one. One of China's most famous poets, most talented poets, cleaning a latrine and removing feces. Yet, you said that it was a hard time, but there was also a lot of joy.

Sorry, I only can share with you. It's legit. Thank you. Your father was forbidden to write for 20 years. From the time he was 47 until the time he was 67, some of what could have been the most fertile time of his career. He was not even allowed to touch a pen.

Fair enough. Let's move on. You write about how every time you were ostracized and rejected in Little Siberia,

Ympäristön näkökulma muuttui kohdallaan. Sanoit, että yllättäminen ja rauhoittuminen, joita tapahtuivat, sopivat sinulle selkeän tietoisuuden siitä, kuka olit, ja ne sopivat sinun julkaistasi siitä, kuinka sosiaaliset positiiviset ovat suunniteltuja. Tuntuu, että tiedän, mitä vastaus on tähän kysymykseen, mutta kysyn sen kuitenkin. Kysy sitä ensin.

Se on totta. Voit nähdä sitä. Kun olit järjestössä 2011, sanoit, että kun olit järjestössä, olit ylpeä jäädä järjestöön, kuten isäsi oli. Miksi ylpeä? Minusta on jotain, jota en koskaan ymmärtänyt isästäni.

Lähdet kirjoittamaan siitä, kuinka alkoit tuntelemaan, että itse asiassa ei ollut mitään tietoa vanhempi tehtäväsi järjestelmässä. Ja vaikka hänellä oli paljon kysymyksiä kun hän oli elämässä, ettei hänet koskaan kysynyt. Ja kirjoitat tämän memoirissa. Minä olin hullu. Minä en ollut ymmärretty. Ja nyt en koskaan saa selkeää vastauksia. Weiwei, mitä haluat, että olisit pystynyt kysymään hänelle?

Olin syönyt, kun oma isäni oli kaksi vuotta vanha, ja ajattelin, että olisit pysynyt 10 vuotta. Olin tullut huomioon, että olit onnistunut ja onnistunut oman elämänsä, mutta aloitit myös tuntelemaan syvää rikkoa, etten ole näyttänyt enemmän isäsi elämästäsi.

Ja päätit, että olisit tarvinnut kirjoittaa todennäköinen käsitys siitä, mitä on tapahtunut Suomessa viimeiset 100 vuoden aikana. Esimerkiksi siitä, kuinka paljon isäsi on tarvinnut tarinaa. Kuinka hyvin ajattelit, että voit luottaa omiin muistioisiinsa? Minun... Viimeiseni ja isäsi.

In your book you include this quote from your father about the purpose of poetry. You write, poetry today ought to be a bold experiment in the democratic spirit and the future of poetry is inseparable from the future of democratic politics. A constitution matters even more to poets than to others.

Because only when the right to expression is guaranteed can one give voice to the hopes of people at large, and only then is progress possible. Weiwei, it sounds like your father really influenced your own purpose for creating art. Or as my wife would say, you come to your craft honestly. Wow.