Eddie Roach

Eddie Roach oli koulussa Corkissa, Irlannin pohjoisuudessa, kun all of a sudden the fax machine lit up. Voin kertoa teknologiasta. Se oli ensimmäinen fax machine, jota olimme nähneet. Emme tunneet mitään fax-numeroa. Pidimme odotella, jos joku voisi luoda fax-messia, mutta se tapahtui.

Minulla on hieno paikka, joka kutsutaan Kluin Malaan, kulttuurin kulttuurin kulttuurin kulttuurin kulttuurin kulttuurin kulttuurin

Kuule, minä kasvoin siihen traditioon, jossa meillä oli May Altarissa, ja muistan, että olin olemassa olemassa olemassa olemassa olemassa olemassa olemassa olemassa olemassa

Oma elämäni suunniteltiin perheiden kohdalla. Me kutsumme heidät tänään sosiaalisen justiivisen aktiivisten. He eivät olleet kutsuneet mitään aiemmin, koska minä olin vanhempi. Perheiden pitäisi saada minuun paikkoja, koska he eivät voineet jättää minua kotiin yksin. Olen nähnyt hyvin aluksi minun nuoren elämässäni, ehkä 5 tai 6 vuoden aikana, että emme kaikki olleet haastaneet idyllisen elämän kuten me olemme.

Minä olin, ja puheenjohtaja Middletonin kaupungin koulussa kävi ylös, ja hän sanoi, että RTEin on ollut uudistus, ja se sanoi, että siellä oli terveellinen nuklearikot. For the first time ever, the Soviet Union admits it has had a nuclear accident, and it's clearly a major one.

With the lack of information, all sorts of rumors can spread, and that really builds up a terrible fear in people, and it also kind of paralyzes people. But the unfortunate thing, because it was the Soviet Union, because you had a very active KGB, and unfortunately, as in any war column, the first casualty is the truth.

I went in 1987. I took a train from Moscow down to Kiev, or Kiev as we used to call it then. And then we were taken by boat from there all the way down the Black Sea to Odessa. And on that journey down, of course, there was the exploded reactor. You can see the cranes, which are still over reactor five and six. You can see the sarcophagus.

Se ympäristö on ympäröivä reaktori. He rakensivat sementin, jotta se pystyisi kontrolloimaan radioaktiivisuutta sisällä. Luulen, että me teimme sitä hieman. On helpompi kysyä rukouksia kuin mahdollisuutta. Ja se oli tuossa reissussa, että Aidy tuli jossain, jossa hän ei ollut koskaan oltava. Paikka, jota soviittinen unioni ei halunnut nähdä maailmassa.

Ja olet aina ystävä joku, joka sanoo, että minä menen sinut täältä tai minä menen sinut sinne. Sinä ei pitäisi olla täällä, mutta katso, me yritämme. Ja se oli aina vain joku yleinen henkilö, joka tuli meihin ja näytti meille, että se, mitä oli nähty, oli vahvistunut resta maailmaa.

Because they're built in the middle of forests, they're built out of sight, out of mind. Exactly, out of mind at the end of roads. And the only message to a poor child or young person in this place is that you've reached the end of the road. And many times you'll find the graveyard is across the road from the institution, so they don't have far to take them.

I'm closing my eyes because I can still conjure up the smell. What hit the back of my throat. The smell of death. The smell of human decay. Of despair. The disgusting smell which was like...

Hei! Hei!

The faecal damage was just extraordinary. They made tens of thousands of women have abortions, which was a terrible thing. So many children were contracting cancer of this gland here, the thyroid gland. So many children were born with damage to their little hearts. And you know, Colm, an awful lot of what we discovered in the early days was that so many people committed suicide there.

I could never, ever walk away. I just couldn't. My conscience wouldn't allow me. And that kind of, I think, probably has got to do with my own faith. I just can't turn away. I just kind of feel, you know, maybe it's my guardian angel who's always there, tap, tap, tap.

That is a very interesting and a very valid question that has never come, I swear to God, that has never come into my mind. Because I know that God has given us the beauty of free will. He has given us...

The whole capacity to go with the light or to go with the darkness. And we have the right to choose. Sometimes dark things happen and we make very poor decisions for all of the wrong reasons. Everything that happened at Chernobyl was man-made. I'm Colm Flynn and you're listening to Heart and Soul from the documentary on the BBC World Service.

No, you see, there's a real moral dilemma. And my only consolation, if children are, when they have to go back into really, really dark places, the one thing that their jailers, as I often call them, cannot take from them is what is in their hearts and what is embedded in their memories.

It is of that touch, that person that held them in their arms, that person that sang to them, suited them, who fed them, who cleaned them, who made them smell good. They have all those memories of how different life can be. And that can become... They hang on to that dream. I absolutely... Even children that are locked in and that cannot communicate...

Luulen todellisesti, että heillä on kaikki muistit, jotka ovat olleet täällä, käsitykset, tunteet ja kuuluvat. He eivät tiedä, että siellä on toivoa. Kuka me olemme, jotka otamme tämän toivon heille läpi? Minä luulen, että se, mitä me kaikki teemme täällä, on muutos. Ja muutos tulee lopulta.

Meidän täytyy uskoa sitä unelmaa, koska minä uskon, että kaikki lapset ovat kaikkein maailman suurin käsitys. Ja he ovat ne, jotka ovat toimenpiteemme toivo. Ja me rakennamme tämän heille.