Gabriela Gómez-Montt

Meksikon kaupungi on todennäköisesti yksi suurimmista kaupungista maailmassa. Mielestäni se on iso kaupunki. Se on hyvin kompakti kaupunki. Se on täynnä yllättymistä. Se on erittäin monipuolinen kaupunki. Siinä on paljon lämpötilaa. Se on erittäin avoimessa. Meksikon kaupunki on, kuten tiedät, yksi maailman suurimmista kaupungeista. Se on maailman suurimmista kaupungeista. Se on 21 miljoonaa ihmistä metropolitiikan alueella. Kaikki Meksikon kaupunki on suurimmissa kaupunkeissa.

Jokaisella kertaa, kun suomalaiset tuli kaupungille, se oli nimeltään kaupungin kaupungit, esimerkiksi. Ja se oli tällainen valkoinen, liian oikeastaan todellista, mahtava alue. Ja nykyään, luulen, että voit löytää laajaa ja rikkoja kaikkien kaupungin, joita Meksikon kaupunki on ollut vuosittain. Joten löydät pyramideja, mutta myös meidän kolonialaisen aikamme, sekä erittäin kulttuurista Meksikosta.

which translates roughly into lab for the city. I had a team of 20 people. Half of them came from the urban and political sciences, and half of them came from humanities. So it was everything from urban geographers, political scientists, social scientists, data experts, et cetera, et cetera, working hand in hand with artists, designers, filmmakers, historians, philosophers, writers, activists, and everything that we did sat in between.

We saw from the very beginning a palpable paradox that I believe is very much the essence of Mexico City, but I see the world over, which is this huge loss of potential when government cannot necessarily tap into citizen talent after we decided on what we called our first provocations, which was kind of like the questions that led to whole research agendas at the lab as well as the more experimental and implementable facet of it all.

Järjestelmä oli perusasemamme erilaista tapaa keskittyä keskusteluun. Olemme alussa, tai yksi meidän tärkeimmistä tehtäviä oli tulla yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän yllättävän

to people outside of government, everything was going to implode in our hands. And at the time I was the first one surprised when this started working, because the battle between civil society and government is so historic and so entrenched. You actually have to be able to paint a vision that people want to be part of. So narrative and language for many of our projects, such as, you know, Mapaton. Mapaton is a project where several thousand people signed up to help crowdsource information on the informal bus system of Mexico City.

Miettii pysyvän näköinen metallinen vihreä ja vihreä pieni vihreä, joka sopii kaupungin. Siinä on enemmän kuin 30 000 kaupungista, jotka sopivat Meksikon kaupungin. Kaupungit ovat omaa maailmaa.

Yksi asia on se, että tässä buss-järjestelmällä eikä kukaan tiedä, mitä tapahtui paikallaan. Buss-järjestelmän käyttäjällä yksi tavoitteena on yksi asia, joka on yksi asia, joka on yksi asia, joka on yksi asia, joka on yksi asia.

So the lab assembled a really diverse team to try and figure out how on earth they could get citizens accurate and up-to-date information on all those chaotic bus routes. The superpower of Mexico City is its community. So how do we bring in people to actually help solve this? We put out a call to Mexico City citizens and said, hey, help us map this.

Ja mitä tapahtuisi, on se, että joka kerta, kun mappasit rautaa A-Biin, saatte rautaa. Appilla oli smart algoritmi, joka antoi rautaa suurimmille rautoille. Siinä löytyi vaikutusjärjestelmä, jossa ihmiset mappasivat

a lot of routes and do the toughest ones first. And so Mexico City, thanks to very passionate people, was able to actually have its first go at a map of the bus system. And when you create a narrative that people want to be part of, people will come. So mapping the seemingly unmappable with a crowd and an app is one thing, but the city has gone even bigger in its civic engagement.

They sort of crowdsourced the backbone of their democracy. One of the most fascinating projects as experiments and conversations that we held at the lab, I believe, was around Mexico City getting its first constitution.

Yleensä puheenjohtaja ja moni muu poliittinen osa päätti yhdistää 28 tyyppiä, joilla oli ihmisiä erilaisista elämyksistä. Heidän pitäisi tehdä ensimmäinen päätöksentekoon, jonka puheenjohtaja antoi järjestöön.

Meksikon kaupungilla on melkein 5 miljoonaa lapsia. Tämä on koko Suomessa vain lapsia. Emme ole koskaan keskittyneet lapsiin. Puhuttavasti joidenkin nuorten kanssa. Voitko kertoa hieman Piatoninjoen kaupunkiprogrammista? Mitä se oli ja miksi sinun piti tehdä sen? Yksi meidän pieniä projekteja, jotka olivat kaiken kokoa rakkaat, oli projekti Piatoninjoen kanssa.

Piatto Niinios on syntynyt tämän tarpeen ja monien eri alueiden tarpeisiin. Suomalaiset tarpeet, yhteiskunnalliset yhdistelmät, saavutettavuus, koska usein ne ovat vaikeimmat paikat. Ajattelimme, että voimmeko tehdä pieni kokemus näistä parhaista harjoituksista 70-luvun aikana, jotta voimme lopettaa rikkoja.

on a regular basis. And so we'd go on a Sunday already with the support of the community there and close down the streets. And like a Pied Piper, kids would start coming out of everywhere. The comment that we heard so often was like, I had no idea that there were so many kids here. So to this point about having five million kids on a metropolitan area and the invisibility of kids on a policy level, I do think that because we never think of a megalopolis

kuin lapsi-yhteisö, jota se itse asiassa on. Lapset eivät ole tulevaisuudessa Meksikon yliopistossa, he ovat Meksikon yliopistossa. Meidän tarvitsemme on reimaginoida alue, suunnitelma ja kieltä, ja sitä, miten hallitus aktivoi yliopiston ja sen ympäristön ympäristöjä, ja todella ajatella, että ympäristö on suurta voimaa, ja että niin paljon asioita voidaan taistella uudelleen.

and make them speak in very different ways. This, I think, is a big challenge in any megalopolis, that it's so easy for us to be an anonymous mass. But I also think that the inverse is also possible, as I mentioned, like the sheer civic energy that can just travel the city and create so much momentum. But for that to happen is where I believe a very fundamental shift needs to happen of the government, yes,

hyödyntämään palveluita ja tekemään asioita seurauksista ja pysyvän rauhaa, mutta myös käsittelemään kansalaispalveluja. Täällä on niin paljon rahaa, jota pitäisi käsitellä näissä kaupungeissa, ja vaikka Meksikon kaupunki näyttää olevansa vaikeaa, uskon, että kaupungin resursseja, joita kaupunki saa nähdä erilaisella näkökulmalla, ovat myös samanlaisia kuin kaupungin vaikeuksia.