Jeremy Hansen

Ja se on ihan niin rauhassa ja vibraattisessa. Ja se oli todella haastavaa. Ja sitten olet nähnyt kuvia ihan tästä. Jopa tämän ensimmäisen päivän aikana, ennen kuin menimme nukkumaan, olimme nähneet jotain aivan mahtavia asioita. Ja nukkuin. Nukkuin melko hyvin, mutta se oli kylmä. Ja se tuntui kuin kampi.

Se on erittäin mielenkiintoista, koska en usko, että se oli niin selvää loopissa, koska emme ole koskaan luoneet ääneen, mitä näimme kauttajärjestelmämme ja Mission Controlin kauttajärjestelmäämme, mutta puhuimme siitä loopissa. Olimme kuitenkin nähneet samaa asiaa, ja meillä oli tällainen huomio, että meillä oli 20 minuuttia tuli tuli.

Ja tämä on yksi asiaa, jota treenaamme paljon. Tämä on iso riski alue, kun tulet takaisin ja pääset niihin vähemmistöihin, kun tulet takaisin maailmalle transluoniointiin, jossa käydään paljon satelliittipalveluja ja paljon ruokapalveluja. Ja se on yksi meidän suurin riski alueemme kabiniliikun kanssa. Ja kun se huomio meni pois, se oli kuin, että, ohi, joten me voimme edes pysyä TLI ja mennä maailmaan 20 minuuttia.

Tai että ollaan päässeet maataloutemme ja yrittäen löytää, kuinka löydämme tämän kivun ja kivun. Tai elää. Ja se olisi ollut noin 24 tuntia ennen kuin pääsisimme kotiin. Meillä oli tieto siitä, mitä se tarkoittaa. Meillä ei ollut tarvetta sanoa sitä. Meillä ei ollut puhua siitä. Meillä oli tieto siitä, mikä oli tehtävissä. Mutta meidän mielestämme taitoja oli paljastunut. Ja se tuntui olevan väärin alarmi. Meillä ei ollut kabinikkoja. Ja me menimme pysähtymään TLI.

The things that kind of surprised me, not a lot, but a little bit, was the rumbling of the rocket just about probably three or four seconds earlier than I thought. I was expecting to feel it after the RS-25s, the four main engines lit. I thought we would start feeling it then, but I felt it at about T-minus eight seconds. This kind of rumble came up the rocket, and I thought, that's a bit early. I hope that's normal. And then...

Sitten tuli isompi rumpu, kun RS-25i tuli elämään. Sitten menimme paikalle.

The other thing that was just interesting was that the simulator did a really great job of simulating the noises of launch from the sound of the wind as you're going through max Q, this period of highest dynamic pressure on the vehicle. It does get really loud. The wind is pretty loud in there, which was interesting, but the simulator had sort of prepared us for it. The solid rocket boosters, those two big white boosters on the side,

Silloin, kun he joutuvat menemään ulos, kun he joutuvat jättämään heidät, me saamme heidät takaisin vähemmän pitkään, kun he joutuvat menemään ulos. Se tuntui erilaiselta kuin ajattelin, mikä oli mielenkiintoista.

Ja sitten ehkä toinen asia, minusta on paljon asioita, joita voin kertoa heille, mutta toinen asia on se, että kun jätetään ympäristöön, se oli paljon enemmän vahvaa kuin uskottavasti. Ja me jätetään takaisin kappaleen puoleen ja olemme olleet, että jätetään tai jätetään, yksi tai toinen. Toivottavasti aiemmin. Noin.

read Mitchell's book before. It was a long time ago, so I know what you're referring to. I did think about this a little bit before I went, and definitely while I was laying or floating in my sleeping bag a few nights as I was getting ready to fall asleep. I think this is interesting, but every person has a personal journey with spirituality or

Kuka tahansa haluaa nähdä sitä, tai tunnus, kuten sanoit. Minulle tuntui, ettei se ollut vaihtoehto minulle. Se oli kuin nähdä ja kokeilla elämässäni, mitä olin jo tuntenut olevan totta.

is kind of how I would put it you know this sense of like the how majestic it is the planet and this human experience to be here and you know the opportunity you have to sort of create what you want with it or

Tai ei. Ja ihmiset, kun katsotaan sitä ulkopuolelta, tiedän, että sanotaan tätä aina, ja se on kuitenkin sanonut niin paljon, että tämä näkökulma, jossa on vihreä rauha, että uskon, että me ihmiset kuitenkin otamme sen huomioon, mutta emme, kun olet ulkopuolelta ja näet sen, koska olet näissä, olet kuitenkin, oh myynti.

That is a pretty precarious existence that we have there. And so I did give that some thought, and I did sort of meditate on that when I was in the capsule. And my takeaway, this is sort of the answer to your question, but maybe different than you were expecting, was that...

You don't need to come out 400,000 kilometers to earth to figure this out or to understand it or to have that sense of consciousness. In fact, it's not really the best place to do it because it's a noisy little tin can. You got all this electronic equipment, you know, just centimeters from your head buzzing away with fans.

Oletko odottanut vastauksia siihen? Ei, ei, ei, ei, ei. Olimme erittäin keskittyneet meidän missioon ja seuraavaksi sen jälkeen ja varmasti sen jälkeen. Aloitimme saada tunteita peruskysymyksillemme. Meillä oli kaksi peruskysymystä peruskysymykselle. Ja kun meillä oli kaikki ensimmäinen peruskysymys peruskysymykselle, oli näyttävä, että enemmän ihmisiä katsoi. Mutta se on tavallaan...

Ja se oli se, mitä me otimme pois. Ja me olimme niin, että okei, mutta sitten toisen puheenvuoron jälkeen, joka oli myöhemmin lunta, meidän perheet sanoivat meille jonkin verran, että luulen, että teidät olette yllättyneitä, kuinka monta ihmistä katsoo sinua maassa. Ja me ei tiedä. Minun mielestäni on kamera. Säätät kameran ja laitat sen, mutta se on vain kameralenssi ja sinä menet päin päivääsi.

You don't really think many people are watching. It's NASA TV. Sometimes it's pretty dry to watch. I guess that was one of our assumptions. I'm glad that people connected with something as simple as a team coming together and working to accomplish an objective. Doing something really hard, but doing it and having a fun time together.

ja yhdistämällä yhden toisensa. Se, että ihmiset liittyivät siihen hyvin yksinkertaisen esimerkkinä, joka tapahtuu maailmassa joka päivä, luulostaa hyvin ihmisyyteen. Se antaa toivon, että jos keskitymme oikeisiin asioihin, voimme tehdä paremmin täällä. Oli huomattavaa katsoa tänne, ja niin monta osaa missiota, jotka olivat hienoja. Yksi asia, joka tuntui minulle, oli solareklipsissa, jossa Viktor sanoi, että olemme menneet sci-fiinille.

It really was. My job for the eclipse was to be in the window without a camera, just recording my observations. And so I had my solar eclipse glasses on, just waiting for the limb of the sun to go behind the limb of the moon, and then take them off and describe the corona that I was seeing. And that was spectacular. It was very focused on just the energy from the sun, the corona, if you will.