Mariona Caldentey

Se on itseasiassa iso kaupunki. Luulen, että meillä on kaupungin nimi, mutta kutsumme sen vain kaupungiksi. Minusta se on maailman parhaimmat paikat. Onko se Maiokassa lähellä maata? Kyllä. Meillä on Portocolom, joka on toinen kaupunki, mutta se kuulostaa Felanitselle, joten kaikki on Felanitselle, mutta se on kaupunki, jossa meillä on kaupungit. Onko sinulla paljon rauhoja pelaamaan futbaaliin lapsena vai ei?

Olin. En tarvinnut paljon, olen vain pelannut ulkopuolella ja paikoilla. Kuka antoi sinulle ensimmäisen piirin? Se on hyvä kysymys. En muista, mutta voin sanoa, että minulla on vanhempi isä. Hän oli aina pelannut piirin, joten luulisin, että minä olisin toivonut heidät. Tai olisit johtanut heidän kanssaan ja pelannut piirin heidän kanssaan.

Kyllä, tein paljon hänen ja ystävänsä kanssa, mutta neljä vuotta on iso vaihtoehto, kun olet lapsi, joten se oli hieman vaikeaa, mutta edelleen yritin. Mikä olisi silloin sinulle futbaali?

Jouduin järjestelmään, kun olin neljä tai viisi, ja pelasimme 5v5. Se oli todella hauskaa, ja tein paljon ystäviä. Olimme todennäköisesti melko hyviä joukkoja. Olimme Mallorcan ja Suomen keinoja, mikä oli todella iso joukkue. Olimme onnellisia, kun olimme lapsia.

Onko se tyyppi- tai yksityistyö? Se oli yksityistyö, mutta minä olin ainoa tyyppi koko liigassa. Oletko sinä liigan parhaassa pelaajana? En tiedä. Olin hyvä, mutta en tiedä olenko parhaassa tai ei. En usko. Meillä oli melko hyvä tyyppi. Kaikki tuntui luonnollisesti. Eikä kukaan katso, oletko tyyppi tai oletko hyvä. Kaikki halusivat pelata yhdessä.

Ajattelin, että olin todella onnistunut, koska me olemme kaupungista, joten joskus se voi olla hieman... Se ei ole kuin iso kaupunki, kuten London tai Barcelona, jossa kaikki menee hieman nopeammin. Mutta minulle ja heille se oli todella luonnollista, vaikka kun pelaamme, muistan, että he odottivat,

koska meillä oli vain yksi reissu, joten minä olin aina ensimmäinen, joka tuli muodostamaan. Sitten he tuli ja he teki sen, ja kun meidän oli veneen, he aina odotettiin ulkopuolella ja minä olin ensimmäinen. Minä olin nopea, enkä halunnut heitä odottamaan niin kauan, mutta kyllä, se oli luonnollista meille ja se tuntui todella hyvältä.

Kuulitko usein, että Marjonalle antaisit pallon? Minulla on huono muistutus. En muista paljon siitä aiemmin, mutta muistan vastaajan sanoen, että heillä on nainen. Ja sitten pelin jälkeen sanoin, että nainen pelaa hyvää futbolia. Se on se kommentti, josta muistan enemmän.

Voisin varmaan sanoa, että isäni. Hän oli aina futbaaliin ja treeniin. Hän ei todella suosittanut minua niin paljon, mutta hän ei ollut vaikea minulle. Hän tykkäsi katsomaan minua. Hän jätti minua pelaamaan. Se oli hyvä tunne. Ei ollut pressiä, ei ollut odottelua. Ei ollut mitään.

nainen, joka pelaa futbolia ja on hauskaa. Ja jossain vaiheessa sinun täytyy... sinun täytyy osallistua naisen joukkueeseen, tai... millainen vuosi se olisi? Kyllä, se oli kun olin 14-vuotias. Silloin oli rooli, jossa ei pysty pelaamaan enää kaverien kanssa. Se on hieman hauskaa.

Kyllä, sanoisin, että kyseessäni on se, että aloitin nuorten joukkueen. Olin Koyerenseissä ja he olivat ensimmäisessä liigassa Suomessa. Olin 14-vuotias, joten en ollut mahdollista pelata ensimmäisessä liigassa, kun olin 15-vuotias. Sitten minun piti pelata toisessa liigassa, joka oli todella vähäinen. Sitten tein itselleni koko ajan, noin 6-7 kuukautta.

Ennen peliä. Sitten kun pysyin takaisin, voin osallistua ensimmäiseen tiimeen, mutta sitten pelasin 30-35-vuotiaiden naisen kanssa. Nyt en usko, että se olisi vanha vuosi, mutta silloin ajattelin, että he ovat vanhoja. Joten olin tyytyväinen pelata minun generaationi ja ihmisiin, joilla on enemmän asioita yhdessä, ja luulen, että se oli iso askel.

Kun osasin joukkueen, emme olleet edes työkaluja. He olivat menneet jo joitain joukkueita ennen kuin minä, mutta se ei ollut työkaluja. Toisaalta toisen vuoden jälkeen he muuttivat joukkueen ja me oltiin työkaluja. Joukkue ei ollut työkaluja, mutta meidän joukkue oli työkaluja. Kaikki alkoi parantua niin paljon meille. Vastaukset, joukkue.

koulutukset, arvot ja kaikki. Se oli todella kiva prosessi, koska alussa meidän piti ottaa veteemme kotiin. Meidän piti laittaa kotiin kotiin. Ja sitten se oli vain muuttunut.

Kyllä, kyllä. On hauskaa, koska näitä asioita jatketaan. Meillä ei ollut omaa nimeämme järjestelmässämme, eikä vaikka numeroistamme. Meillä oli se vain Champions Leaguein, koska se oli mandaattinen.

Koska Damasiassa on sääntö, että jos aloitetaan, laitetaan 1-11, ja jos mennään paikalle, 12-20. Meillä ei ollut omia numeroita tai nimisiä, joten se oli erilainen.

Se on vaikea kysymys, koska olen Barca-fanssi ja minulla oli todella hyvä aamu siellä ja se oli unelma minulle olla siellä, mutta se oli myös vaikea aamu, koska minulla oli paljon sydäntöjä sydäntöön. Laitoin isäni ja se oli todella vaikeaa mielestäni ja se sydäntö, re-sydäntö.

Sitten olin tervetullut uudestaan ja voimme kaiken. Sitten ajattelin, että tiedätkö mitä, nyt Englannin järjestelmä kasvaa niin paljon Euroopan jälkeen kuin täällä. En tiedä, kun aloin miettiä siitä, mutta viimeisen vuoden kontraattini kesäkuussa, kun minun piti päättää jotain, ajattelin,

Ehkä se on se, mitä minä tarvitsen nyt. Se on se hetki. Meidän karjoamme ovat niin lyhyitä ja minä aloitan kasvaa. Se on todella vaikea kertoa, mutta se oli vain tunne, että nyt on se aika. Jotkut parhaimmat ystävät Barsassa olivat myös jatkuvissa. Se oli aivan kiireinen päätös silloin, kun oltiin onnistuneet. Pelaan paljon.

Kyllä, se on todella paljon asioita. Ihmiset miettivät vain, että muutat kulttuurin. Ei, mutta muutat koko elämän. Kulttuuri, kielet, miten pelaat futbolla, tyyli. Kaikki muuttuu. Ystävät, ystävät ympärillä.