Mohamed Elsandel

Olen nähnyt sydäntöjä jo aiemmin. Tämä ei ole minun ensimmäinen funeraali, mutta en ole koskaan puhunut ihmisistä. Ihmisiä, joita en tiedä. Ihmisiä, joita en ole koskaan tutustunut. Yksi nainen, jonka tutustuin vain kaksi viikkoa sitten. Pidä aikaa. Hänen nimi on Rosa. Rosa Brennan.

The woman in the casket. And in the big photo in front of it, with flowers all around. And on the paper they gave me at the door. In loving memory of Rosa. A loving wife, mother, daughter, friend, teacher. She was a lot of things. But now, she's just the woman in the casket. Just start with how you knew her.

Kuinka minä tiedän hänet? Okei.

En aina muista nimet tai puut. Vain ulkopuolella, kouluja, lukioita, puut tai ei, iso tai pieni.

Se on kuten minun ensimmäinen tunne sinusta. Verkkosuoja, melkein verkkosuoja. Se näyttää ylöspäin. Kuten jos he olisivat mahtaneet, eivätkä kukaan huomioi. Mutta huomioin, että sivu rikkii. Suomalaisen suomalaisen suomalaisen, jossa rikkii kukkia.

Plants hanging on the wall. Too green. Plastic. This is her robe. I still need to see ID. I haven't got it. That's what I'm trying to tell you. You ain't listening. He's right. I wasn't. It could be anything. Driving license, passport. It's a joke. Asking for my passport? Where's yours? You don't have one, do you? He's right. I don't. It's just vapes, man.

Hänellä näyttää rauhassa ja rauhassa, mutta se ei välttämättä. En muista sitä, ja hän muistaa minua myös. Mennäänpä, minä näytän vanhaa kuin sinä. Sori, mutta minun täytyy edelleen nähdä, ettei sinä ole rauhassa, sinä rakastat sitä. Pissaa! Hän ei ole väärä, eikä hän ole oikea. En ole rauhassa, mutta en rakasta sitä.

En välttämättä huolehti, jos Ben saa vapeita tai ei. En voi vain raskata sitä. Hän voisi olla myrskä kaveri. Älä usko kukaan, Umar kertoo. Hän on viimeisellä rauhalla. Päättynyt lähestymistapa. Yksi vielä lähestymistapa. Sitten olen takaisin Mamma's Burma Soup, Amna ja Call of Duty.

Remedi grill, grilled chicken wrap, sweet potato fries, 2.1 miles, 5 pounds and 47 pence. Too far, decline. Pizza Express, two pizzas, one American hot, one pineapple and ham, garlic dough balls, 1 mile, 7 pounds and 90 pence. 7.90, accept.

Mutta minun ei pitäisi olla. Minun pitäisi olla ottanut sen, joka oli lähellä, niin kauas kuin mahdollista. Se oli minun ensimmäinen ongelmani. Earphones in. Well done.

Kaupungin loppu. Isompi. Sivuilta. Krippiä, valkoja, valkoilta. Tällainen paikka, joka tippaa. Koulu on oltava. Hei! Tulee! Hei!

Ei vastaa. Ei! Mennään sisälle. Mennään takaisin. Mennään. Hei, kuuntele. Sinun täytyy pysyä... Hei! Mennään takaisin. Helo? Pizza! Helo?

Hello, your door is open. And your cat... First thing I see is an arm. On the floor. Behind an island. Not moving. I go closer. Hello? Miss? Miss, can you hear me? Miss? Miss?

Hello? Oh no. Oh no. Oh my god. Oh no. Oh no.

Ensimmäistä kertaa, kun näin sydämeniä, olin 10-vuotias. Menimme äitiin tein. Mamma teki kekkiä. Pappa ja kaikki iskut syötivät sen yöpöydällä, katsoivat futbolla ja rauhoittivat heidät. Kopioin heidät. Pidin kotiin Umdurmanin taivaalla. Koneen radio oli onnistunut. Ei ilmoitukset. Mamma välttää ilmoitukset. Se oli kappale. En tiedä mitä muista. Jotain kuin...

Hän laulaa. Paa on menossa, tyhjä. Hän ei sanakaan, mutta voin nähdä hänen kärsiänsä. Mamma taitaa olla huomannut myös, koska hän laulaa vahvemmin kuin jotta hän pysyisi. Anna ei ole edes syntynyt. Ei kukaan hänet haastaa. Katsoin kaupungit ja puut yhdessä. Kun?

The man he was already dead in the road, Baba says. I look out back, his face down in the dust. Another car passes over him. He says we cannot stop. Can you hear me? Miss? Please.

Miss, please wake up! Okay, okay, okay. No punts. No nothing.

Missä... Missä sinun huone? Missä se on? Ääni ei tunnustu. Yritä uudelleen. Oikein. Olen... Olen todella pahoillani. Missä... Minun täytyy... Minun täytyy vain... ...opettaa katseesi. Kiitos.

Hänellä oli vihreät kuitut, samoin kuin hänellä. Okei. Miten ne asiat ovat? Laito. Laito. Viimeisenä laiton. Täällä. Mä jätän sen täällä. Okei? En voi. Minun pitää...