Naisha Randar

Olen luonut, koska olin todella nuori, ja isäni myös rakastaa kirjoja, mutta he ovat molemmat tehtäviä, joten he ovat molemmat erittäin STEM-fokusseja. Kun olin nuori ja nyt, no ei niin paljon nyt, koska luulen, että he ovat olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet olleet

Ja osa siitä on se, että se on käytännössä enemmän käytännössä. Joten joissain tapauksissa minä olen Suomessa Black Sheepin perhe, jossa minä olen niin valmis ettei tehdä sitä. Ja tekeväni aivan samaa asiaa.

Joten jollakin tavalla, kyllä. Luulen, että isäni on suuri luettela ja hän todella rakastaa englantia, mutta luulen myös, että olen todennäköisesti enemmän seurannut sitä, kuin hän on. Kertoisit vain yhden asian, joka tuntuu paljon, kun ihmiset puhuvat pohjoisuutta, joka on käytännössä. Että se ei ole käytännössä. Miksi pohjoisuus on käytännössä ja pohjoisuus ei ole käytännössä?

Mielestäni pohja on yksinkertainen, joten minusta se ei ole valinta, onko minä tekemässä jotain tai ei. Se ei ole tärkeää, onko se käytännössä käytännössä käytännössä käytännössä. Luulen myös, että koska pohja on käsitellyt meidät

tai tunnistaa ja huomioida omaa ihmisyyttämme ja yhteiskunnallisuutemme, se on sama asia kuin kysyä, onko musiikkia käytännössä? Jos mietitään, kuinka paljon ihmisiä maailmassa on kärsimystä, onko taite se asia, joka vaihtaa kaikkea? Mutta ajattelen myös, että yhteiskunnassa, kun ihmiset ovat niin kärsivät ja niin läheisiä

Käsittämällä itseään taite on se, mikä saapuu ihmisille ja mahdollistaa heidän näkemään itseään ja näkemään kaupungin uudestaan. Miten et välttämättä välttämättä välttämättä välttämättä välttämättä välttää maailmaa?

Seuraaminen sosiaalisessa mediassa on niin vaikeaa, kun kaikki mitä näet on vain ihmisiä, joilla on niin paljon huolta. Ja sitten on myös se konflikti, että tietysti en halua välttää itseäni tästä, mutta kuka niiden mahdollisuudesta yksi henkilö voi empatiittaa kaikkia näitä ihmisiä ja tuntea niin paljon huolta, eikä ole, kuten sanoit, täysin poistunut siitä.

Joten kyllä, ajattelen, että poetiikka on tapauksena käsitellä sitä kivettä. Ja se on yleensä siksi, että sinun täytyy pysyä ja kuunnella. Ja se on myös jotain, joka on jo olemassa itselleen. Olet tunnettava osan itseäsi, joka on jo olemassa. Ja siksi on helpompi tunnella tämän painon, mutta myös tunnella vaikutuksia siitä, mitä se tarkoittaa, että olet ihminen, että olet painossa, mutta olet myös rakastunut ja onnellinen.

Oh yeah, I actually, I did this laureate event once where I took these high schoolers along a trip around Dallas basically. And I performed these poems for them.

Ja suurimmat ihmiset, jotka soittavat kappaleita, ovat tietenkin yliopistolliset. Ja muistan, että nämä kappaleet olivat sanattuja kappaleita, ja ne olivat niin vaikeita ja niin elämiä. Ja se on...

yksi tärkeimmistä asioista oli saada koko ajan silmät, pysyvät pöytät ja antaa kappaleesi. Muistan, että anoin ensimmäisen kappaleen ja katsoin kaikkia heitä, eikä nähnyt mitään heidän puolestaan. Olin todella yllättynyt. Sitten he tuli minulle ja sanoivat, että todella rakastin kappaleesi. Sanoin, että todella? En voi kertoa. Vulnerabiliteetti on minulle niin tärkeä, niin on myös todellisuus.

Se tulee myös työstä. Voit olla poeta, jos et voi puhua tiettyistä asioista. Tai jos yrität koko ajan turvata itseäsi. Yksi asiaa,

Minä muistan, että haluan olla kulttuurilajana. Poetia ei kuitenkaan mieti kulttuurilajana. Silloin menetään englannin koulussa ja puhutaan kulttuurilajasta. Kaikki miettivät, mitä me teemme. Mutta minä todella rakastan tämän osan. Minä olen ollut niin...

I was just not thinking about what they were thinking at all, because I was just so happy with what I was doing. And yeah, it is really scary, especially when you're writing poems that talk about certain things that are really personal to you and they might get published one day, or if that's your goal. It's really scary to think everyone in the world, especially your classmates, are going to have access to that.

Mutta myös osa siitä on se, että mitä sinä olet valmiina hyödyntämään. Jos et tehdä tätä nyt, sinä hyödyntäisit omaa unelmasi, hyödyntäisit poettia, hyödyntäisit omaa autentiaasi. Toisaalta, kyllä, hyödyntäisit itseäsi. Hyödyntäisit toisia ihmisiä, jotka ajattelevat, että sinä olet hankalaa tai hankalaa tai että sinä olet niinkään nerdi. Mutta sinä olet myös niin paljon parempi tekemään sitä, mitä itse halusit tehdä,

very core. So I think it's like a give and take. I'm willing to trade that and I'm willing to risk someone judging me for being able to do the thing that I love doing the most to its full extent. What would you want people to think about or what's something you would want to say to teachers as they think about poetry and creativity? I know it's difficult to teach poetry in a school system.

Please try and allow poetry to be an opening rather than a closing. So maybe we should stop asking students what a poem means and start asking them things like how does this poem make you feel or what was your reaction to this poem. And also please don't just teach Robert Frost. Please bring some contemporary poets that are not

vanhempia miehiä koulussa, koska sylibuistit myös edistävät lapsia, joita opetat, ja he haluavat tietää, että he ovat olemassa. Joten anna heille tämän mahdollisuuden. Okei, mitä parhaillaan? Mitä sanoisit parhaille? Älä itke. Älä ole pahassa. Parhaillaan on todennäköisesti panikka, kun lapsi sanoo, että haluaa kirjoittaa, haluaa olla kirjoittaja. Laita lapsesi

ymmärtää itseään ja ymmärtää itseään pohjalta, koska se on todella mahtava tapa ymmärtää itseään ja löytää itseään. Ja myös ottaa pohjalta. Jos lapsesi lukee pohjalta, niin ehkä sinunkin pitäisi lukea pohjalta. Mitä ajattelet jollekin, joka on nuori, joka on aloittanut koulua ja työskentelee ensimmäisellä työllisyydellä? He ovat hienoja todellisuudella. Mitä sanoisit heille pohjalta ja kreatiivisyydellä?

Poetry is a way for you to remember that the real world exists and by the real world I don't mean, you know, your first real job.