Professor Marion Turner

but it's the war that Chaucer would have known. So the idea of the scorched earth, the shepherd's huts being burnt, the kind of war which he took part in, which was often not pitched battle, but was attacking the countryside. Really horrible. But the dark imagining of felony is great, isn't it? It's beautiful.

Mielestäni koulutuksessa Chaucer hyökkää ja koittaa paljon uusia kertoja. Tietysti joskus se on vain kuvattu, koska hänen koulutuksensa on niin hyvin tunnettu, mutta hän kuitenkin yhdistyi paljon englantia koulutuksessa, Kanchi-Pretailsissa ja muissa koulutuksissa. Minun suositukseni on, että hän oli niin uudistunut, että hän luo uudistunut kieli.

He also changed what poetic forms were available in English. So he was the first person to use the ten syllable line and to use an early form of the iambic pentameter. So the five stress line that became the fundamental building block of English poetry. So that's hugely important in terms of content.

The Canterbury Tales really affirms the idea that we shouldn't just listen to one hegemonic important voice. We should listen to the voices of people of all different classes, of both sexes, of all different kinds of people. And he's really the master of juxtaposition of those different kinds of voices and of different kinds of stories.

Meillä on todella tärkeitä sainta-elokuvia ja filosofiaa, mutta myös erittäin huonoja tarinoita, joissa ihmiset on seksissä metsässä tai he pysyvät heidät lakkaan. Tai he pysyvät heidät lakkaan. Tuo on se, mitä isäni kertoi minulle. Tämä on todella haastavaa, että kaikki erilaiset asiat voivat olla osa kirjoituksesta.

Kyllä, se, miten me puhumme, on usein iambiikkaa, joten minä haluan mennä ja saada kappaleen. Iambiikka-pentameteri toimii, koska se on luonnollinen, ja me olemme useimmat siitä, että se on poeta-moodi, joten se on, miten stressipatenteemme toimivat puheessa. Kuten sanoin, se ei ole vain Chaucene, josta iambiikka-pentameteri on kehittynyt paljon myöhemmin poetilla, mutta se hieno rytmi on todella tärkeä, miten me puhumme.

Niitä on kirjoitettu 1390-luvulla, jolloin hän kirjoittaa Treeties on the Astrolabe. Hän kirjoittaa uudestaan The Prologue to the Legend of Good Women. Hän kirjoittaa monta lyhyttä. Ja hän työskentelee. Me näemme hänä työskentelemään koko 90-luvun. 1399, Henry IV, John of Gauntin sydäntä, usurpaa rannasta Richard II, hänen isänsä.

Mutta Chaucer on erittäin hyviä yhteyksiä molemmilla puolilla. Hän on ollut yhteydessä Gawntin ja Gawntin perheellä koko elämän aikana, kuten jo puhuttiin. Hän on myös työskennellyt Richardista, joten hän järjestää tuotetta. Me näemme hänet saavuttamaan uudistuneita ja lisääntyneitä aloituksia Henriilta. Lopulta elämästä hän elää Westminster Abbeyin, joka ei ollut ainoastaan religiaalinen asia. Siinä oli paljon kaupoja ja rauhoja ja niin edelleen Westminster Abbeyin alueella. Mutta hän elää siellä. Siksi hän nousee siellä, koska hän elää siellä.

Ei siksi, että Poet's Corner ei ollut siellä. Ei ollut Poet's Cornera aiemmin. Se oli vain hänen paikallisessa kirjassaan. Se olisi ollut parempi, jos hän olisi nukkuttu St. Margaretsin Westminsterissa. Hän olisi tehnyt hyvää yhteistyötä siltä, että hän nukkuisi sieltä. Se on siksi, että hän elää siellä. Sen jälkeen hän on muuttunut ja Poet's Corner aloittaa. Mutta kyllä, tietenkin viimeisen vuoden elämästä näemme hänä kirjoittamaan poemaa uudelleen. Hän pyytää hänelle rahaa.

Kyllä, me olemme kaikki ymmärtäneet sitä. Mennään, olen tehnyt kappaleen. Hän kuoli kesäkuussa 1400. Me emme tiedä. No, mennään. Me emme tiedä, kun hän kuoli. Hän kuoli yleensä oktoberin 1400. Mutta se on vain, kun hän ei saa aloituksia.

We don't know. That's when the records tell us he's not there anymore. So he died before that point, but we don't know the date. Did he die because he couldn't afford groceries? I was going to say, quite literally, you're dead to me, and then he's like literally dead. So he dies in 1400, by the end of October.

Jaa, niin Chaucer kirjoitti londoniltaan, Eestis-Midlantiin ja Lontoon, joten se antaa hänet hyödyksi, koska hänet työskentelee kaupungin ympärillä. Tämä on silloin, kun tavallinen englantia alkaa kehittyä kansallisissa, eli byrokratillisissa dokumentissa. Ja sitten se on myös kieli, jota Caxton haluaa mainitsemaan. Joten hän on saanut hyödyksiä siellä.

People really liked his work. I mean, it was really good, right? It's not just the luck of circumstance. It was also brilliant. People loved it. And so we see from early on in the 15th century, other poets promoting his work, calling him Father Chaucer. So Hockleave, Lydgate, the early 15th century poets are talking about him and trying to write poetry that imitated Chaucer's poetry, though it wasn't as good. So then when Caxton starts up his printing press,

There are many manuscripts of the Canterbury Tales. There's more than 80, which is a lot for that time. 80? Wow, that's incredible. And then Caxton, it's the first big book that he publishes, is the Canterbury Tales. And then a few years later, he prints a second edition because he'd got a better manuscript. So he prints another edition. Everyone went on loving it. So when we look at the history of English literature, you can see references to or the influence of Chaucer in every single one of Shakespeare's plays. When you get to modernism, you know, the opening of The Wasteland,

April is the cruelest month is an inversion of the opening line of the Canterbury Tales, When the Tapril with His Shoe is Sweet. Just a couple of years ago, Zadie Smith writes her Wife of Wilsdon based on the Wife of Bars prologue and tale. We see him just all through English literature, right up to the present. Amazing. So that's the life of Geoffrey Chaucer. Wow. Quite the life, quite the sort of literary history, really. The nuance window!

It's time now for the nuance window. This is where Mike and I spend two minutes silently inspecting ditches, while Marian turns a new page and tells us something we need to know about Geoffrey Chaucer. So my stopwatch is ready. Take it away, Professor Marian. I'm going to talk about Chaucer and character. So when people think of Chaucer, they often think about his characters, the wife of Bath, the miller, the knight, the host. And Chaucer did two really significant things with literary character.

Ensimmäisenä hän kehittyi ideaa epävarmuuttajaa, joten monissa hänen pohjoissaan kertominen on vihattu ja kertoo osan kertomista tai jätetään niiden epävarmuudet kenttään kertomisessa, joten ne eivät ole tarkoitettuja. Epävarmuuden kertominen oli todella tärkeä osa kertomisesta. Se näkyy erityisesti modernissa kertomisissa, kuten Lolita.

Chaucer näyttää, että se, mitä näemme, riippuu siitä, missä olemme. Tämän mielenkiintoisen näkökulman voidaan liittyä taiteellisesta näkökulmasta juuri tällä hetkellä. Chaucer näyttää Giottoa taiteesta, joka kävi Italiassa. Hän on todella kiinnostunut käyttämään kirjallisuutta käsittämään suhteellisuutta ja yksityisyyttä.

He made his characters much more 3D than previous characters in literature, especially his female characters. The Wife of Bath is based on characters from Latin and French texts who were stereotypes, cynical old prostitutes. Chaucer's version is far more nuanced. She's much funnier and more appealing. She has a memory and a sense of the future. She talks about domestic violence and rape, and she talks explicitly about the lack of female voices in literature.

In Troilus and Crusade 2 Chaucer changes the character of the heroine. In Boccaccio's Il Filostrato, Chaucer's Source, Crusade is a fickle, promiscuous betrayer. Chaucer, though, shows us the powerlessness and vulnerability of Crusade's situation, reveals the patterns of her thought and her constrained options, makes her a much more rounded and sympathetic character. He's interested in depicting character's complexity and interiority, especially women's.