Riasa Karolin

Se on mielenkiintoista ja sitä yritän vielä löytää vastaukset siitä, mitä olin kertonut. Se oli vain se, että olin jätetty sydäntöön, kun olin sydäntöön. Minua jätettiin toisestaan. Jotkut haluavat sanoa, että olin jätetty sydäntöön. He olivat myös kertoneet medialta näkökulmasta, joko lääkärin tai terveydenhoitajilta, että en todennäköisesti voinut elää.

Kyllä minulla on paljon joskus hienoja muistoja ruumiin, kuten missä nousemme. Siinä olisi vain yksi ruumi, jossa olisi 20 lukua kaikille lapsille. Meidän pitäisi kaikki mennä ylös ja nukkua yhdessä, mennä ylös samalla kertaa. Se olisi kuin rauha. Duvet olisi laitettu päälle.

Yksi asia, jota olen aina huomannut, on se, että joka kerta, kun pysähtyisit loppuun, sinä olisit saapunut. Joskus se oli yleensä veltojen kanssa. Minulla on toinen muoto, jossa ympäri orfeilua oli metsäympäristö. Silloin menisimme ulos ja valitsimme nettoja.

Nettelit olisivat käytettäviä, jotta sinua voisi käsitellä. Sinun ei voi mennä tuuliin. Jos menet tuuliin, sinä olet valittu. Jos metsätät, sinä olet valittu. Jokaisesta, mitä teit, oli aina jotain. 3-4 vuotta aikana katsoin koko ajan päivää. Joka päivä, joka päivä. Sinä olet semmoinen rikki.

Ajattelen, että alussa olit oikea. En tiedä mitään paremmin. Tämä on, kuinka minä kasvoin. Minulle se oli ihan normaalia, koska emme edes saaneet menemään ulkopuolelta. Luulen, että aiemmin minulla oli ainoa huomio menemään ulkopuolelta ja soittamaan. Se oli minulle erittäin iloinen aika. Ja itse asiassa, jopa tänä päivänä, haluan soittaa, koska se saa minut takaisin siihen yhden onnellisen hetkeen, jossa olin yliopistossa.

Riasa muistaa pysyvän Tomin, Annin ja resten Caroline-ystävän kanssa. Varmistus. Voi, on rakastavia ystäviä. Voit mennä ulkopuolelle. Voit tehdä kaikki nämä asiat. Voit syödä. Se oli aivan uusi maailma. Olin hyvin epäilevä siitä, miten ystäviä toimii tai mitä ystäviä on.

En ole koskaan tunnettu, eikä tunnettu, mitä rakkaus tai rakkaus oli tai mitään sellaista. Se oli yhdistelmä, koska vanhemmat kukkivat minut ja minä olin vain, että mitä tämä on. Rakkaus oli jotain, jota tuntui hyvin haastavalta, koska toivottavasti en ole koskaan kuitenkaan koskaan olemassa.

Hän sanoi, että hänellä olisi aina tuntunut, että jotain tai joku olisi pysynyt pysyväksi. Sitten hän sanoi, että kun hän äiditti minut, hän löysi hänen pysyvän pysyvän. Se on kaunis. Se oli hienoa, koska isäni olisi aina sanonut, että olisin häneltä hieno rauha.

Tämä oli koko ajan uusi kokemus Riasaiille, johon oli kuitenkin religio. Suomalaisuudessaan ei ollut koskaan mitään sanottavaa Jumalaa tai uskontoa. Nyt hän oli saapunut katolikkalaisen perheeseen. Silloin, kun minä olin vanha, se ei todennäköisesti auttaisi, mutta minä ymmärtäisin, että se vaikuttaa kysymyksiin. Jos me olemme kaikki Jumalan lapset, ja me olemme kaikki... Miksi maailmassa on niin paljon kärsiä ja kärsiä?

ja myös siitä, mitä olen kokeillut, ja se, mitä minulla on tapahtunut, ja elämä yliopistossa. Se voi todennäköisesti tehdä sinua ymmärrettävän, ja joskus kysyä asioita. Ja taas, kun mieheni on menossa, se oli hieman isompi aika, kun aloin kysyä mieleni hieman, koska ajattelin, että miksi?

Miksi minun täytyy mennä menemään? Minä olin 16-vuotias. Minulla oli vielä koko elämä. Mutta samalla ajattelin, että kaikki tapahtuu syystä. Minun kokemukseni ja...

Minun elämäni oli niin vaikeaa kuin se oli ja niin vaikeaa kuin se oli. Se on saanut minua siihen, missä olen tänään. Se on myös saanut minua siihen, missä olen tänään. Ja minun täytyy ottaa ystävyyttä siihen myös. Ja se oli vain se, että se olisi minun perheeni.

Kyllä, toivottavasti. Ja se on se asia, jota paljon, miksi... Koska olin yksi viimeisimmistä, jos ei viimeisimmistä, ihmisiä, jotka tulivat Adoption Boardiin, ennen Adoption Boardin loppua. Joten eikä muu lapsi ole koskaan voinut olla Adoption Boardissa. Ja tietenkin tuntuu, että olen hyvin onnellinen ja onneksi, että olin yksi onnellisista ja yksi valittuista, niin sanotaan.

It hurts me as well at the same time, because it's sad, because like you said, a lot of these children are stuck in orphanages, are stuck in asylums, are stuck in this vicious cycle that has become over there. And we can't really do much about it, other than yes, they come to Ireland, but then they have to keep going home as well.