Roger

Minulle sanottiin, että olisi huolta, että tuolla paikalla ei ollut mitään, koska siellä oli jotain metsässä. Jotain, jota olen varmasti kuullut. Ja jos minulla oli todella pahaa onnistumista, olisi ollut... ...joku, joka kävi rauhassa.

Tänä viikon kertaa on militaarilaisia. Tiedämme, että ne ovat asioita, joita teille on kiinnostavaa. Heidät haastaa, mutta heidät tykkää, kuten kaikki kertaukset. Mutta ei vain se. Lisäksi puhutaan haasteista, muistoista ja armeista, rauhallisista ja muista. Meillä on myös aikaa kertomaan historiasta, jonka jäi vuosina jokaiselle yhteiskunnalle. Ja hän ei edes tiedä, miten seuraa sitä ja saada rauhaa.

Tarkoitan, että jos kuulee, todennäköisesti eivät voi nukkua tänään. Ja jos unelmat, että kertoisin teille historiaa, jonka en ole koskaan kuullut täältä, jonka ympäristö ympäristöyhtiö ympäristö ympäristöyhtiö, se ei ole enää se, että se on podcast. Ehkä se on huomio, että olet esittänyt seuraavan elokuvan.

Tämä tapahtui, kun olin hallituksessa sivuilta, jossa olivat kolintaneet kaksi Suomessa pahimmista maahanmuuttajia. En kerto, missä se oli, mutta se oli kova ala. Ei kuitenkaan sopimukset, vaan se, mitä paikallisen ihmiset sanoivat, että he kävivät metsässä. Yläpuolella oli valmistelua, jota melkein kukaan ei halunnut sopia. Se oli pieni, selkeä, ympäröivä ympäröimä.

Siinä pohjassa näkyi ympäristömaa, joka meni kaikkia puolueita rannalla. Jokaisen ei halunnut laittaa, koska se ei ollut ympäristöä tai ympäristöjä. Se oli jotain, jota moni sotilas varoitti olevansa kuullut, ja jonka jotkut edes sanoivat olevansa nähneet. He kutsuivat hänet kaupunginjohtajaksi.

He sanoivat, että joitain päiväkertaa kuului ristiriita kohdallaan. Ristiriita naisesta, joka ei tietenkään tuli maasta. Se tuli ylös, yli rameista. Alussa ajattelin, että se oli vain kertomus uusien rikoltajien ristiriitaan. Niitä kertoja, jotka aina näkyvät, kun menet monttiin. Silloin minulle tuli se paikka. Ja minun päiväni oli päiväkertaa.

menin ylös yhden ystävän kanssa, jonka olin jatkanut myöhemmin. Puhuimme 15 minuuttia ympäristöön, jotta pääsisimme tiettyyn paikkaan, jossa oli huolto. Sitten hän jäi yksin. Mutta ennen kuin hän jäi, hän sanoi minulle jotain, jota jätin miettimään. Että jos kuuluisi joku rauhoittumaan, ei vain katsoa ylös. Kysyin, miksi. Hän jäi yksin ja sanoi minulle, että joskus hän katsoi jotain. Ja sitten hän lähti.

Ensimmäisen kerran olin rauhassa. Järvi oli täysin pientä viikkoa. Ei näytetty mitään. Kuulosti vain insekkejä ja vesi liikkuvasti. Sitten aloin kuulla jotain muuta. Se oli kuin jos joku liikkuu pienten rameiden välissä. Ajattelin, että ne voisivat olla eläimiä. Kivit, jonkinlaista.

Mutta sitten kuuntelin ristin. Se oli vahva ristin, kuin joku yrittäen pitää ristin. Se oli ylhäällä metsän sisällä. Silti sellaisen kylmän, joka ei ole kuitenkaan liikaa. Muistin, mitä minulle olivat sanoneet, ja yritin ignorata sitä.

Mutta rauha tuli uudelleen, ja tällä kertaa paremmin ja lähinnä. En tiedä kuinka paljon aikaa tuli, kun tein sitä, mitä minulle olivat huomannut, että en tekeväni. Ja katsoin ylös. Ja siellä olin. Oli yksi nainen ympäri rameista ja yksi pinoista. Olin asunut hyvin ylös, jossa rameet ovat jo rauhoita. Oli liian rauhoita, jotta pystyttäisiin vahvistamaan yksi henkilöä.

Lähti jotain pahaa, kuten ylöspäivä tai pitkä koti. Ja hän oli riemässä. Hän ei muuttunut. Hän oli vain tuolla, kuten katsoen alas. Mä olin täysin pysähtynyt, en tiedä mitä tehdä. Jossain vaiheessa hän laittoi yksi käynti ja kertoi, että se on terveyspaikko, jota me tutustuimme. Ja sitten hän riemäsi uudestaan.

Lopulta aloitin katsoa eteenpäin. En nähnyt mitään. Ja kun katsoin taivaalle, se ei ollut enää. Ajattelin, että tyhjyys pelottaisi minua huonosti, mutta muutamia minuutteja myöhemmin kuulin motoreita, monia, ilman luokkaa.

Kolme kamionetta menivät lentävästi rannalla. Ne eivät olleet ilmoittaneet, vain moottorit kuulivat. Vastasin radioon ja rannalla aktivoitettiin nopeasti. Kamionet pysyivät, kun katsoivat militaita rannalla. Sen jälkeen he menivät takaisin ja pysyivät rannan ympärillä.

Kun tunti on loppunut, tulin päälle. Kerroin, mitä on tapahtunut jonkun sarjantin kanssa. Hän ei näyttänyt yllättävää. Hän vain kysyi minulle yksi asia. Onko hänet nähnyt metsän yli? Sanoin, että kyllä. Sarjantti pysyi pysyvällä muutamia sekuntia. Sitten hän sanoi, että monille on tapahtunut sama asia. Kysyin hänestä, onko hänet tietoinen, kuka on se nainen.

Jotkut sanovat, että he ovat rauhoja, jotka työskentelevät ryhmien kanssa, jotka menevät metsään. He jatkuvat rauhoja, jotta huoltaisivat, kuka mennä ja kuka mennä. Jotta huoltaisivat meitä. Mutta muut sanovat, että se ei ole mitään sellaista. Että se nainen on ollut siellä paljon enemmän aikaa kuin meitä. Paljon ennen kuin oli sotilaita. Paljon ennen kuin oli kautta.

En tiedä mitä se oli yhteiskunta, mutta kyllä tiedän jotain. Silloin luulen paljon asioista, joita en edes nähnyt vain leikkojen kautta. Hei, nimeni on Roger ja olen Quitoista, Ecuadorista. Tämä tapahtui minulle, kun tein yksityiskohtaisen sotilaallisen palvelun.

Kuartelissa, jossa olin valmisteltu, oli iso metsä, jota sotilas kustoi. Tämä metsä oli jo suomalaisen ympärillä. Sanoivat, että siellä on ollut todella huonoja asioita vuosien aikana. Sotilasvaihtoja. Sotilasvaihtoja. Jopa tarinoita, joita presidentin aikana lähettiin valmistautumaan sotilaan.

Mutta mitä meiltä opettajat kertoisivat, eivät olleet niitä vanhoja tarinoita. Meiltä huomattiin kaksi erittäin konkreettista asiaa. Ensimmäinen oli metsän alueella, jossa moni sotilas oli ottanut elokuvan. Meiltä sanottiin, että jos varojen aikana tunnistuimme liikaa, emme pitäisi palata.

Eikä koskaan, koska jotkut uskoivat, että heidät onnistuivat sentineliinan ylös. Niin kuin haluaisivat vahvistaa vahvistuksen, jonka edelleen tunnistivat. Toinen huomio oli vielä raskasta.

Meille sanottiin, että joskus keväällä näkyivät melko vanhoja naisia, joilla oli nukku, jotka menivät metsään ilman pysyvää. Jos olisimme nähneet heidät, meidän tehtävä oli vähentää heidät menemisestä, mutta ei mitään maailmasta. Jätetä heidät mukaan. Ensimmäistä kertaa, kun minulle tuli huolta tuolla paikalla, minulle annettiin yksi suurimpia tuntia. Kaksi ja yhdeksän aamulla iltaan kuusi aamulla.