Alejandro Dolina

Hän kertoo, että olen Vicky, Buenos Aires. Nähdään taustatilassa. Hän sanoo, että mennään taustatilassa. Nyt odotamme. Olen Mauricio ja kirjoitan Acer Bajeanista. Olen tehnyt sitä, koska minua kiinnosti, kun Patricio Madrecita Bartonin järjestelmä oli hieno.

Olen Valeria Aurieri, San Agustin, Valkarissa. Kuunnellaan 14-vuotiaista. Olen 43-vuotias. Kiitos, että olitte yhdessä minulle opiskelun ja sydäntöön. Minua on saanut rauhoittaa yhdessä. Haluaisin kuunnella tangonadaa sydäntöön.

Ja kuten sinusta on todella hienoa, herra Dolina, minulle jätetään tatuaatio sinulle. Kyllä, herra. Minulle jätetään tatuaatio. Tatuaatio. Jätetään tatuaatio. Se on tehty kädessäni. Kiitos, Dolina.

Tietysti suurin kysymys, joka on sopimuksen ympäristössä, on se, mikä liittyy determinismiin tai indeterminismiin tai ilmaisuuteen. Tämä on asia, josta olemme usein puhuneet tämän programin jälkeen. Se, mitä tapahtuu, on kirjoitettu. Ja jos se on niin, ennustani ei voi muuttaa mitään, tai toisaalta me päätämme omaa toimeenamme.

Tai emme päättäneet mitään, en tiedä. Jotkut paradojistit ovat yllättyneet ajatella tai osoittaa, että heidät, jotka luovat, että se on niin, oli kirjoitettu. Tai heidät, jotka ovat fatalistit, joiden päätöksentekoon.

Tämän programin jälkeen olemme osallistuneet usein yhdessä molemmille tohtiille, joilla on se, että olemme yksityiskohtaiset vahvistamisessa ja yksityiskohtaisemmissa. Se tarkoittaa, että onnistumme meidän taiteemme ja menemme, koska se oli kirjoitettu. Tänään pysymme kysymykseen, joka on liittyvä aiempaan. Se on tulevaisuuden tieto.

Stuart Mill sanoi, että tulevaisuuden ymmärrys on yksinkertainen elämässä yhteisössä.

Kaikki sivuillamme pilarit olisivat todella rikkoja, jos tiedäisimme aiemmin tulevaisuuden. Aloitettavasti, kukaan ei käsittele projekteja, tietäen, että se menee ensi vuonna. Maailma olisi täynnä apokalyptoja, joita karufa ja karufa käyttäisiin viimeiset päivät.

Emme puhu myös hypodromista, kasinoista, lotteista, suomalaisista ja niin edelleen. Kaikki tämä pitäisi pysähtyä.

Puhumme jotain päätöksentekoa. Kaikki meidän ajatus, kaikkia meidän mentaalinen arkkitehtuutemme pysyvät tulevaisuuden ymmärryksessä. Aristoteles, joka oli tämän ongelman kohdalla, ymmärsi, että se, mitä tuli tapahtumaan, ei aina ollut se, mitä tuli tapahtumaan. Se, mitä muutama minuutti sitten tuli tapahtumaan, ei ole se, mitä tuli tapahtumaan.

Tai hän ei aina näe sitä. Silloin kysyttiin, onko se, että jotain tapahtuu, totta tai väärää, tapahtumassa tai ei. Aristoteles sanoi, että on kolme proposiivista, totta,

Niiden, jotka sanovat, että jotain tapahtuu. Se on erinomainen historia. Se ei ole eikä oikea eikä vaikea. Siinä on myös megarinen doktriini, joka ylipäätänsä väittää tulevaisuuden ja tulevaisuuden omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa omaa

Jumala on olemassa. Ja etelä on juuri se. Kaikki ajan samalla. Etelä ei ole jatkuvuus. Etelä on paikka, jossa samalla ajan ovat olemassa tulevaisuus ja tulevaisuus. Kaikki samalla ajan. Jumala tietää myös tulevaisuuskysymyksiä.

El mundo de lo que no será, de lo que pudo ser, de lo que poco faltó, del casi casi, del por un pelito, del otro gallo cantaría, del si yo fuera rico. Pero volvamos al problema del albedrío, las ideas del destino o la predestinación.

koskevat yleensä ihmisten toimintoja, mutta oikeastaan determinismi on ymmärretty kohdallisuuden perustamisen aikana koko maailman fenomenet, ja se on myös liittyvä kausalisuuteen.

Joten se ei ole ainoastaan ainoastaan deterministinen ajatus, että kaikki, mitä tapahtuu, on kirjoitettu, vaan myös rikollinen ja tieteellinen ajatus, joka tarkoittaa kaikkien fenomenien yhdistelmää. Kuten meidän ystävä Vittor Laplace sanoi,

en el prefacio de la teoría analítica de las probabilidades. El Marqués de la Playa dice, una inteligencia que conociera en un momento dado

Toda las fuerzas de la naturaleza y la situación de todos los seres de que se compone podría expresar y prever los movimientos de los mayores astros y de los menores átomos. Nada sería incierto para ella y tanto el futuro como el pasado estarían presentes.

Laplace uskoi, että jos tietäisi yhden ympäristön tilannetta, jos tietäisi sen koko ajan, hän voisi miettiä tulevaisuudet ja ne, jotka olisivat aikaisemmin. Lisäksi Laplacelta tuli huonoja notitseja, koska jonkinlaisia atomiallisia partikkoja ei ollut aivan tarkoitettavaa. Partikkoja tuntuu, että ne käyvät joskus ympäri ja joskus toiselle.

Jatkaamme jo jonkin päivän aikaa siitä, miten Víctora Placen ystävä tuli paikalle. Mutta deterministit, ja Einstein oli myös deterministi, eivät osallistuneet. Ystävien osallistujat eivät paljastaneet. Siellä on Le Quai, existensiaalista.