Antti Mikkola

Massearpi välttämättä on niin hassumman näköinen, kun se vaan asemoi hyvin, se on oikein muotoinen, se on rintalähäksen alareunan uurteessa ja ei ole sellainen puoliympyrän muotoinen, niin useimmiten potilaat ja asiakkaat ovat aika tyytyväisiä kuitenkin siihen mastektomian arpeensa pitkässä juoksussa, kun se on vaan hyvin hoidettu.

Ja nimenomaan asettuu oikealla tavalla ja arpi hoidetaan leikkauksien ja haavapalvelumisen jälkeen asianmukaisesti, niin sillä tulee pitkä syöksys hyvä.

Mutta tämä on aina sellainen, niin kuin olen sanonut potilaille tai asiakkaille, että tämä ei ole pikajuoksu, tämä on maratoni, se arven kypsyminen ja lopullinen estetinen tulos. Siinä menee aika pitkään, puhutaan jopa kahdesta vuodesta. Ensimmäisen leikkauksesta kuuteen kuukauteen asti se arpi on aika punerva koholla, voi vähän oirehtia, kutista, vähän kireenolonenkin ja aika näkyvä. Mutta sitten hiljalleen se kumminkin sitten ajan myötä vaalenee, ohenee ja alkaa asettua oikealle paikalle.

Aika tärkeää, että potilas on pohtinut etukäteen, että minkälaista rintakehää itse toivoo. Mä yritän aina tavallaan, että saa sanottua ja sanotettua siinä tilanteessa, että mitä haluaa, minkälainen keho mulle olisi tärkeä, minkä muotoinen rintakehä mulle on tärkeä, haluuks mä, että mä oon aivan silleen silleen silleen tästä rintakehältä, haluuks mä, että mulla on tiettyä semmoista,

rintalihaksen latteita, hiukan pyöreähköä muotoa, saako ne jäädä vähän rintarauhasta, mikä on se mun toive, kuinka ison nännipihan mä haluan, haluanko mä korostuneen koholla olevan nännin vai en, ja nimenomaan niistä arvista. Eli päänsä se valmistautuminen leikkaukseen, että on terveet elämäntavat, ei tupako, ei käytä hirveästi mitään muita nikotiinituotteita,

Ja on semmoinen elämäntilanne, jossa kykenee olemaan muutaman viikon poistoa ja sitten käyttää tukitekstiiliä toimenpiteen jälkeen muutamia viikkoja. Ja on myös psykologisesti semmoinen rauhallinen elämänvaihe, että jaksan kulkea tämän läpi. Tämä on kuitenkin...

sukupuolidysvuoria potilaille iso ponnistus, koska se sukupuolidysvuoria itsessään usein aiheuttaa aika paljon psyykkistä pahoinvointia, niin tietyllä tavalla sen kaiken pahoinvoinnin lävitse jaksaa nähdä ja uskoa siihen, että tämä mastektomia tulee viemään mua parempaan suuntaan. Ja niin kuin mä aina sanon potilaille tai asiakkaille, että

Ja kurjaa siinä tilanteessa sitten. Totta kai. Kaikki vaatuu päälle. Ei ole mitenkään tavatonta, että potilaalla on heti se rintakehän maskulinsaatio jälkeen vähän euforinen fiilis, että vitsi nyt tämä on tehty, mulla on silleen rintakeheräkki, tuntuu tosi hyvältä, aurinko paistaa nyt vähän eri suunnasta.

Mutta sitten ei tarvitse olla iso takapakki, pieni haavainfektio tai joku ompeleysylkeytyminen tai joku arpihaaste tai ihan siirteinparainen haaste tai muuta vastaavaa. Tuntuukin, että menikö tämä nyt ollenkaan niin kuin mä halusin ja toivoin.

Ja nimenomaan vaatii sitä kärsivällisyyttä myös sitten se kokonaistoipuminen ja myös nähdä sitä, että se lopullinen esteettillinen tulos, niin siinä menee useimmiten kuukausia kuin viikkoja näkee, että mikä näköinen striitakehästä sitten lopulta tulee.

Kaikkiin kirukisiin ja plastiikkakirukisiin toimenpiteisiin kuuluu riski haavainfektioista, jälkivärivuodoista, haavan aukeamisista. Tosiaan ne pysyvät arvet. Sitten mitä tulee mastektomiaan, niin voi olla näin ihan siirteeseen liittyviä parannemisen haasteita.

pientä epäsymmetriaa, mitä ehkä täytyy myöhemmässä vaiheessa korjata, ja nännipihan tunnottomuutta, varsinkin siinä vaihtoehdossa, että nännipihat siirretään ihan siirteinä uudelle paikalleen. Mutta suuressa mittakaavassa mastektomia on kohtuullisen pieni toimenpide verrattuna moniin muihin plastikkakirurgisiin toimenpiteisiin ja

En näe, että kyseisessä toimenpiteessä olisi erityisen suuri riski hyvinkin hankaliin komplikaatioihin verrattuna sanottuun tavallisiin kirukisiin komplikaatioriskeihin. Onko mikään kohtuupienestä usein päiväkirukisesta toimenpiteestä kyse? Hengevaarallisia komplikaatioita harvoin on tai mitään tämmöistä. Äärimmäisen harvoin. Pieniä harmeja, jotka voi kuitenkin sitten takapakkiin parannemiseen tehdä viikkoja. Henkinen varustautuminen siihen.

Ja nimenomaan se henkinen varustautuminen siihen, että kyseessä on one way door. Se on potilaan tai asiakkaan oma aika iso henkinen päätös päättää, että nyt tämä mun sukupuolidysvaria on siinä pisteessä.

Mä oon aloittanut nämä hormonit, mulla on uudet nimet ja sotut ja diagnoosit ja muut vastaavat. Nämä rinnat, jotka multa nyt tässä leikkauksessa viedään, niin täytyy uskoa ja luottaa siihen, että tämä rintakehä, joka mulle rakennetaan, on se rintakehä, minkä kanssa mä tuun olemaan koko loppuelämäni.

Eli kokemus siitä, että tämä on hyvä päätös mulle ja se on pysyvä päätös ja se mastektomia tehdään kerran. Jos on semmoista omaa ajatusta siitä, vähän ambivalenssia tai pohdintaa, että haluuks mä tätä, eikö mä halua, mitä mä oikein haluun, niin semmoisessa tilanteessa on hyvä jarrutella ja odottaa rauhassa, että se oma harkittu ajatus ja päätös kypsyy.

Oista tuntuu, että poliitikoilla on kaksi asiaa terveydenhuollossa, mistä heillä on vakaa mielipide. Se on aborttioikeus ja transsukupuolisten ihmisten oikeus hoitoon ja kirurgiaan. Se on hämmentävää, miten paljon näin pienen potilasryhmän asia herättää niin syviä ja vahvoja tunteita maallikoissa ja poliitikoissa, jotka useimmiten eivät edes ymmärrä ja tiedä, mistä tässä hoidossa on kyse.

Joka tapauksessa puhuttiin katumisesta. Tilastotieto vähän vaihtelee, mutta tuoreimmat tilastot kertovat, että katujia transpotilaista tai sukupuolitysforiaan hoitoa saaneista potilaista on noin puolesta prosentista kahteen prosenttiin. Se ei ole siis nolla. Meillä on yksittäisiä potilaita, jotka katuu hoitoja.

katuu tätä prosessia, mutta siinäkin katumisessa on kaksi asiaa. Yksilöitä, jotka katuu sitä, että en olekaan transsukupuolinen, on tästä pienestä joukosta ihan vielä äärimmäisen pieni osuus. Kun tutkimuksissa etsitään tätä katumista tai tutkitaan katumista, niin useimmiten se sekoittuu

Tällaiseen tyytymättömyyteen siitä itse transitiosta ja sukupuolitysvuoria hoidosta, eli se, että vaikka hormonaalinen hoito tai kirukiset hoidot eivät ole tuottaneet sen tyyppistä kehoa, johon tämä potilaus olisi tyytymäinen.