Antti Mikkola

Ja tietysti se tyytymättömyys hoitojen riittämättömyydestä tai hoitojen tuloksista, jotka eivät ole tietyllä tavalla antaneet sellaista kehorauhaa tai niin kuin joskus puhutaan tämmöisestä sukupuoli-euforiasta, kun on dysforiaa, niin sitten on euforiaa, niin sitä semmoista rauhaa ja oikeuden, aitoiden tunnetta omassa kehossa, niin tietyllä tavalla nämä kaksi asiaa sekoittuu. Siellä tässä puoli-kaksi prosenttia potilaista, niin siitä pienestä populaatiosta suurempi osa on näitä, jotka...

tyytymättömiä hoitoon kuin sitten varsinaisesti niitä, jotka katuvat sitä itse transsukupuolisuutta. Mutta se on totta, näitä potilaita yksittäisesti silloin tällöin on, ja silloin luonnollisesti he päätyvät uudelleen tähän psykiatriseen tai psykologiseen selvittelyprosessiin sukupuoli-identiteetin poliklinikalla, ja jos sitten siellä päädytään tämmöiseen detransition, eli

ja hyvää vai huonoa suuntaan? Se, että puhutaan, on hyvä asia. Mä koen, että se tieto sekä niille potilasryhmälle, heidän läheisilleen, että täysin mallikoille, joita tämä asia ei millään tavalla tangeraa, on olennainen asia. Mutta tietyllä tavalla ehkä yleisesti viime vuosina semmoinen polarisoituminen tässä yleisessä julkisessa keskustelussa, kuten vaikka puhutaan sukupolitysvuoria potilaista, niin se on kyllä kärjistynyt ja

Yleisesti yhteiskunnassa nykyään sallitaan julkisessa keskustelussa hyvinkin kärjekkäitä ja tyrmääviä mielipiteitä. Eikö vaikka tämän suhteen? Ja tulee tämmöisiä hazardeja kommentteja, että tehdäänkö tätä verovaroilla ja kuuluuko tätä hoitaa ja eihän minun verovaroillani tällaista tehdä, mutta –

Niin kuin me kaikki tiedetään, niin lääketieteessä hoidetaan asioita ja hoidetaan potilaita nimenomaan heidän sairautta hoitaakseen tai lievittääkseen tai on sairaus tai tila siinä, missä moni muukin.

Missä näitä toimenpiteitä tehdään? Mastektomioita tehdään potilaille sekä yksityisellä että julkisella puolella. Julkisella puolella plastiikakirurgisissa yksiköissä sekä yliopistosairaaluissa että keskussairaaluissa, jossa on plastiikakirurgista osaamista mastektomiaa tehdäkseen. Ja sitten tosiaan osa potilaista hakeutuu myös yksityispuolelle hoitoja saamaan.

Esimerkiksi siitä syystä, että ei malta odottaa hoitoa siellä julkisessa terveydenhuollon prosessissa tai sitten haluaa tarkasti valita liikkaavan lääkäriinsä tai muista syistä. Miksi sun mielestä tämän toimenpiteen tekee yleensä plastiikkakirurgi? Onko tämä sun mielestä vaikea toimenpide, onko tämä helppo toimenpide?

Kun niitä on tehnyt muutaman sata, niin totta kai se alkaa olla jo kohtuullisen helppo toimenpide, mutta niin se on, että senkin, vaikka sitä olisi tehnyt paljon, niin aina oppii jotain uutta ja ehkä erityisesti oppii itse tässä vaiheessa uutta siitä, että minkä tyyppistä tekniikkaa suosii minkä tyyppiselle potilaalle ja vaikka minkä kokoiset rinnat soveltuvat mihinkäkin leikkaustekniikkaan. Tämän tyyppisiä asioita pohtii. Tämä ei ole pelkästään jotenkin sellainen rujorinnan poisto.

Sen takia mä en oikein tykkää sitä sanasta rinnanpoisto tai mastektomia, se maskulinisaatio on parempi sana, koska yhtä tavalla miehen rintakehässä on rinta, rintakehä, rintalihaksen muoto, nänni piha oikealla paikallaan, nänni oikealla paikallaan. Se ei ole vaan semmoinen klohmasu, missä otetaan ihmisestä pala poistaan muotoilevaa kirurgiaa ja nämä potilaat elää.

sen leikkaustuloksen kanssa vuosikymmeniä usein, koska usein nämä potilaat tai asiakkaat on aika nuoria, sanotaan 18 vuodesta tuonne 30. Me haetaan nimenomaan maskuliinista muotoa, luonnollista muotoa rintakehään ja niin kuin sanoin arpia, jotka asettuu mahdollisimman sopivalle paikalle siinä rintakehässä.