Daniel

Se on varmasti yksi viimeisimmät haastattelut, joita olen koskaan kuullut. Niin, ja minä aina tykkään, kun meillä on poliisiä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä. Niin, kyllä.

Ja myös monia raportteja. Puhuttiin, että poliitikkoja rauhoittaa tämä rauhoittava talous, koska siellä on niin paljon aktiivisuutta. Ja kuten näemme, se on paljon poliitikkojen aktiivisuutta. Mutta he olivat miettineet, että siellä olisi jonkinlaista praulaa, tai joku, joka meni outona yöllä, jotta he voivat rauhoittaa tämä perhe sisällä. Se on niin paljon...

Kuinka paljon huonoa ja toimintaa, mutta sitten se vain tulee täysin samaan mukaan, kun puhutaan pilon yrittäminen tappaa jostain. Niveiden laittamista. Kyllä. Spontaaninen kumboosi. Kyllä. Vene on vain rikki. Minun mielestäni. Kyllä, tämä kaupungi on. Yhdysvallan puheenjohtaja kuitenkin tarkoittaa sen. Ja luulen, että hän sanoo jotain loppuun. Siinä oli yksi vene, joka oli ihmisenlyöntä. Kyllä. Se oli luultavasti raportissa. Se on hullua. Sitä ei koskaan näy.

Mutta aloittamme Michigan Hell Houseen ja Pomeranian perheiden haastatteluun. Tämä on todella ilmeistä. Se on yksi Michiganin historiasta yksinkertaisista haastatteluista. Ja se on nyt tullut Michiganin Hell Houseen. Perhe, joka asui siellä, kärsi monta kuukautta.

Just absolute terror, falling paintings, strange banging sounds, as we mentioned, flying objects, you've got spontaneous combustion. And eventually it drew the attention of state police and paranormal investigators. And our story begins in the summer of 1974 in a modest house in Merrill, Michigan. Merrill...

Kuulostaa pikkupuolella, koska se on pikkupuolella. Siellä on pikkupuolilla vähemmän kuin yli puoli miljoonaa, jossa asuu vähemmän kuin 1000 ihmisiä. Siellä oli kaksi isoa. He olivat both in their early twenties. Terry ja Dwayne Pomeranian, jotka kasvoivat tässä asemassa 19931 Dice Roadissa. Tämä ase oli rakennettu heidän isänsä Haroldin 1951, ennen kuin he olivat syntyneet. 1970-luvulla Terry ja Dwayne tunnistivat, että jotain oli eri aseissa.

jota he kasvoivat. 9.7.1974 heidän perheensä mahtajat työskentelivät ensimmäisenä päivänä viikonluvun päivänä, ja heidän vanhemmat työskentelivät yhdessä heidän isänsä ja isänsä, joiden nimet olivat Harold ja Mabel. Noin 8.00 päivää tämän päivänä kaikki menivät loppumaan loppuun pitkän päivän jälkeen, he olivat työskenteleviä metsässä, ja viikonloppuun päivänä kaikki olivat nopeasti olemassa.

Sitten äänen äänen äänen äänen äänen äänen äänen äänen äänen äänen äänen

missä hän pystyisi näkemään, eikä jokainen muu ollut talon sisällä.

Heidän isänsä sitten meni katsomaan ulkopuolella, mutta siellä ei ollut mitään ihmisiä. Miettivät, että ruokainen lukio taitaisi olla vaikuttanut jostain, joten he päättivät kutsua 911. Poliisi tuli ulkopuolelle ja he eivät pystyneet löytämään mikään syy tähän ruokaisen lukioon. Ei ollut mikään ympärillä. He eivät pystyneet löytämään mikään syy tähän ruokaisen lukioon. Se tuntui aivan erinomaiselta, että se tuntui kuin ylöspäin.

Ja tämä olisi ensimmäisenä monissa iloissa, joissa perhe olisi pysähtynyt jonkinlainen ilmainen vahva. Ja sen vuoden 1974-1975 Pomerantin perhe kutsuttaisiin Saginawan puolustusministeriön ja Michiganin valtion poliisiin melkein joka päivä.

Kuukausia poliisipäätöksiä oli valittu. Ne näyttivät erityisen huonoja ääniä, joita tuntui tulla sisällä ja ulkomailla. Ja monta kuukautta he eivät pystyneet löytämään mitään logiallista järjestelmää siitä, mihin nämä ääni olivat tullut.

Viimeisenä keskustelussa brotitsellaan tähän dokumenttiin, jonka nimeltä on Michigan Hell House, jonka on tehty Steve Shippy, jota puhutaan myöhemmin. Terry sanoi, että onnus oli koko ajan meidän kanssa. Vaikka on ollut 47 vuotta, tiedän, että ajattelen siitä joka päivä. Ajattelin myöhemmin, miksi tämä tapahtuu meille. En tiedä, me emme ole koskaan pysyneet mitään. Olemme menneet helluun.

Joten vaikka kaikki nämä vuosien jälkeen se näyttää, että tämä on ollut niin kestävän vaikutuksen heille ja se on jotain, jota he eivät koskaan unohda. Ja he eivät edes ymmärrä sitä.

Alussa Dwayne uskoi, että se oli jotain yhteyttä uusien lääkärin kanssa, jotka muuttivat huoneeseen juuri niiden kohdalla juuri juni 1974. Ja alussa unelmallinen perhe oli melko mukavaa, he olivat ystäviä, mutta pian aikaan he olivat melkein vähemmän kuin ideaaliset lääkärit. Joukkueet lopulta arvioivat, että lääkärit olivat terrorisoineet omaa kotiaan ja sitten pysyneet, joten näyttäneet kappaleita ja sitten menneet pois.

Tällaiset uusit pyysivät myös ostamaan Pomeranian talon, mutta perhe ei ymmärtänyt miksi. Yksi päivä Dwayne tuli sisällä talon, vaikka hän ei ymmärtänyt miksi tai miten hän on tullut sinne.

Tämän asunnon matriarkki, joka menee eteenpäin sen jälkeen, antoi hänet paikoilleen paikoilleen ja otti hänet koko ajan paikoilleen. Vastuullisesti hän pystyi kuttelemaan häntä, ja hän sopii. Ja juuri sitten, kun hän kutti häntä, Dwayne jäi puoleen. Hän ei aloittanut, joten perhe kutsui turvallisuudesta, ja kun ambulanssi tuli, Dwayne tuli vihreällä ja tuntui, että hän oli onnistunut elämään.

Toivottavasti hän oli saavuttanut huonosti tracheostomia ja elänyt kertomukseen. Hän oli sitten diagnoostunut Epilepsiin St. Luke's Hospitalissa Saginawanissa, joka on hyvin lähellä Merrileistä. Hieno asia on se, että Mayo-klinikka jatkuu myöhemmin tästä diagnoosista, joten ei ole vielä todellakaan tieto, mitä tapahtui.

Dwayneun sanottuna, hän ei ole koskaan kokeillut rikkoja ennen 1974 tapahtumia, niin kauan myöhemmin, kun niiden myönteiset kaverit muuttivat. Kuukausien aikana Dwayne oli muistutunut muutaman kuukauden aikana, kun hän oli sisällä kaverin kotona, ja sen jälkeen hänen isänsä ei saanut hänet paikoilleen taas enää.

But back over at the Pomeranian home, the knocking continued all through the summer and into the fall. And the phone calls kept coming in to the Saginawa County Sheriff's Department, the family begging for help.