Dr. Tiffany Watt Smith

Can we ask about male and female friendships? Are they different? This is one of the number one questions I get asked. I think we perceive them as being quite different these days. And certainly there is this, I think, cultural myth, but has some reality, I'm sure, that female friendships are much more intimate and close, whereas male friendships are more about watching football together and not really sharing your deepest feelings. And certainly over time there's been examples of...

ihmiset suosittelevat, että onko tämä jonkinlainen biologinen syy, onko tämä jotain yksityistä erilaisuudesta naisista ja naisista ja miten he liittyvät toisiinsa. Olin historiassa, ja olen todella kiinnostunut siitä, miten naisen ystävyys on muuttunut aikana. Jos katsotaan noin 2000 vuotta sitten, jokainen, joka kirjoitti ystävyyttä ja arvosti ystävyyttä, oli aina puhunut naisen ystävyyttä.

The great philosophers were describing deeply intimate and powerful bonds between men. The most famous example is Michel de Montaigne, who's the 15th century French philosopher. And he had this great friendship with Labercy, who was another writer. And after Labercy died, Montaigne wrote about him in this very famous essay called On Friendship. And he describes this relationship in such romantic terms. These people were...

Uusia ystäviä, he olivat yksi ihminen, joka todella ymmärsi heidät koko maailman. He olivat todella, todella huoltoja toisistaan. Ja nämä olivat erilaisia järjestöjä, jotka olivat todella yksityiskohtaisia ystäviä. Montaigne sanoi, että naiset ovat todennäköisesti ennustuneita tehdä tällaista ystäviä.

on todennäköisempi ystävyys Montaigneen mielestä. Montaigneen mielestä yleisimmät näkökulmat eivät tarvitse tarpeellista tietoisuutta ja moraalista taistelua, jotta voidaan luoda sellaista yhdistelmää, joka voidaan pysähtyä elämästä ja turbulenssista. Ja tietenkin yleisimmät näkökulmat, joissa naisia on liikkuvaa, tyypillisiä ja rauhoittavaa, ja kaikki se, mikä on edelleen osa kulttuurista ystävyyttä tänään.

Joten pitkällä aikavälillä naiset olivat ne, jotka olivat hienoja ystävällisissä. He olivat ystävälliset ystävällisissä, naiset vain eivät pystyneet tekemään ystäviä. Se on mahtavaa. Ollaanko me välttämättömiä Aristotelissa mainossa ja Michele de Montaignella Doctor's Noteissa? Tämä on hienoa. Tämä on uusi Aristotel. Tiffany on uusi Montaigne.

Ja sitten 90-luvun alussa ja sitten 90-luvun alussa tapahtui uudistus tilanteeseen, jossa nainen ystävyys alkoi olemaan todella järjestynyt. Tämä oli esimerkki siitä, kuinka hyviä naisia olivat, jotka kärsivät lapsensa.

Tämä on kuitenkin yksi asia, joka on kuitenkin kuitenkin kuitenkin kuitenkin kuitenkin

lopulta 19. kesästä, naisen ystävyys liittyi uusiin ideoihin riippumisesta. Esimerkiksi jos naisella oli kohtuullisia ystäviä, he olivat voineet elää elämää, jossa he eivät välttämättä syntyneet tai ollut lapsia.

He pystyivät elämään ystävien kanssa ja tukemaan toisiaan, sekä taloudellisesti että ilmaisesti. Joten ystävyys tuli yhdistykseksi. Sitten mennään 20-luvulle, jossa ystävyys idea on radikaalisesti muodostunut. Aiemmin miehet olivat ystävyysyhtiöitä, naiset eivät. 19-luvun aikana naiset ovat ystävyysyhtiöitä.

Ihmiset näyttävät ystäviä ystäviä, ja he eivät pysty puhumaan oikeastaan oikeista tunteista. Ystäviä on myös yksi asia, joka on ilmaisuus ja vahvistus naisille. Siksi 20-luvulla, kun katsotaan, onko se ystäviä ystäviä, joita järjestetään kaupungin ja elokuvien kanssa, niin se on ystäviä, joita järjestetään.

Ja henkilökohtaisuus alkaa tulla näkyviin, kuin jos se olisi hieman vähemmän tärkeä asia. Se, miksi kerron sinulle tämän tarinan, on se, että mielestäni meillä on sellainen tunne, että naiset eivät ole niin hyviä henkilökohtaisuudessaan, ja naiset ovat luonnollisesti parempia henkilökohtaisuudessaan. Tämä ei ole aivan totta. Voimme varmasti nähdä historiasta, että tämä ei ole kuitenkaan biologinen. Tämä on täysin kulttuurinen, että naiset ovat oppineet jonkinlaista henkilökohtaisuutta. Naiset ovat oppineet jonkinlaisia huolimuotoja henkilökohtaisuudessaan.

Ja hyvät asiat ovat, että jos se ei ole biologisesti olemassa, niin se voi muuttaa. Voimme siis todella tarkastella kulttuurillamme ympäristöjä ja muuttaa niitä. On hauskaa, koska miehet yleensä katsovat taistelua, esimerkiksi ympäristöjä.

Tämän jälkeen ihmiset, joiden mielestäni on haastavaa, ovat yrittäneet olla ystäviä. Mielestäni on hieno historia ystäviä ystäviä, ja paljon niitä on battelfieldissa. Olemme todella suomalaiset, kuten Achilles, Patroclus ja Iliad. Se mennään melko pitkään takaisin. On totta, että ystäviä ja ystäviä ystäviä teemme hyvin vahvoja ystäviä, kun olemme vaikuttaneet haasteisiin ja ympäristöihin, joissa olemme ystäviä ystäviä. Se on hyvin vahva tapa tehdä ystäviä hyvin nopeasti.

Tästä kertaa on tullut tutkimusta Amerikasta, joka tarkoittaa, että meillä on pienempiä ystäviä kuin aiemmin, että näemme ystäviä ystäviä useammin kuin aiemmin, ja että olemme ystäviä ystäviä ystäviä useammin kuin aiemmin. He sanovat, että vuonna 1990 ihmiset, jotka huomioivat, etteivät ole ystäviä ystäviä yhdessä, ovat muuttaneet. Ja että ennen 2014 me olimme ystäviä ystäviä ystäviä ystäviä yli 6,5 tuntia päivässä, jolloin nyt ystäviä ystäviä ystäviä yli 4 tuntia päivässä. Se tuntuu vielä aika paljon minulle.

I know. We see our friends less often and we spend less time with them. There's a number of reasons for this. One of the really obvious ones is that because of gentrification and because of job mobility, people are scattering more. We're not living in the same areas. It's very important for friendships that we have some sort of reliability that we're kind of close by in some friendships. Right.

Joten ihmiset liittyvät ja liittyvät läpi. On kustannuksen kriisi, joten on vaikea saada ihmisiä ulos. On semmoinen vähentäminen yksityiskohtaisessa paikassa. Joten ihmiset eivät mene työpaikalle niin paljon, koska työpaikalla on kasvaa. Joten ihmiset ovat enemmän kaupungissa, joten he ovat vähemmistöisempiä kaupungin jälkeen. Ja he ovat vähemmistöisempiä tekemään ystäviä työpaikassa. Joten on paljon syitä, miksi

These friendships might be declining. I mean, one of the really obvious ones is the rise in social media, where people are, you know, they're kind of comparing despair of social media. What's comparing despair?

Kun katsoo sosiaalista ja muiden ihmisten elämää, ne näyttävät todella mahtaviksi. Ne näyttävät siltä, että heillä on paljon ystäviä ja on hauskaa aikaa. Katsot elämääsi ja ajattelet, että elämäni on todella huonoa. Tämä on kaikki, joka on aiemmin ottanut appia. En ole koskaan kuullut Kimperiä ja Päästöä. Tietysti ymmärrän sen ja tunnen sen. Se on se, miksi olen lopettanut appia. Olen aiemmin postannut fotoa, joka tekee elämääni paremman. Haluan elämääni, mutta foto itse asiassa on hirveä.

Joten katson sen jälkeen ja ajattelen, että kaikki on pelkää. Mielestäni se on erittäin yleistä, koska olen kirjoittanut yhden ajan ystävyyttä, ja meillä on ollut paljon keskustelua siitä, että melkein kaikki ovat olleet tilaisuudessa, jolloin he tuntevat, että heidän ystäviensä on enemmän ystäviä kuin he eivät. He ajattelevat, että minun ystäväni on ongelmallinen sosiaalinen kirkko, jossa se on todella tiukka ja kaikki ovat todella onnellisia ja he näkevät toisiamme paljon, jolloin minulla ei ole sitä. Luulen, että ystävyyden ystävyyden taitoja sosiaalisen medialla on ylöspäätöntä.