Gita

Ihmiset eivät pysty tarpeeksi. Mutta tiedätkö, tänään boulevardin jälkeen, kaikissa muutamissa aloissa näin Ogaa Mojtabaa. Kaikissa. Se oli itse asiassa sytyttävää.

Mojtaba Khamenei on aiemmin suurin puolustusjärjestön isä. Ja aiemmin viikon jälkeen, kun aloitettiin maailma, hän oli valittu Iranin klerikkalaisuuden järjestöön. Hän on hankalainen, lähellä Iranin vahvoja revolutsiaalit. Valtuutettu regiimi on loppuun. Yritin kutsua sinua, kun se tapahtui, mutta sinä ei vastannut. Leila, he sanovat, että Shiraz on ollut todella huonosti tullut. Kyllä, missaukset olivat tullut.

En tiedä, oliko se jättiä tai järjestäminen toisesta maasta. Haluan, että sinä kuulet sen. Se oli niin lähellä. Voit kuunnella rauhan, kun missailti järjestetään ja se tappaa häntä. Ja ensimmäistä kertaa tuntui, että se oli haastavaa. Onneksi. Onneksi. Olen niin rauhassa, että puoli puolesta on menossa. Toivon teille. Älä jätä mitään tapahtumaan sinulle. Huudaja!

Yhdysvallat laittaa tavoitteita koko maailman. Opetuksessa se on nimeltään Opetuksen Epic Fury. Yhdysvallat laittaa tavoitteita koko maailman. Yhdysvallat laittaa tavoitteita koko maailman. Yhdysvallat laittaa tavoitteita koko maailman. Yhdysvallat laittaa tavoitteita koko maailman. Yhdysvallat laittaa tavoitteita koko maailman. Yhdysvallat laittaa tavoitteita koko maailman. Yhdysvallat laittaa tavoitteita koko maailman. Yhdysvallat laittaa tavoitteita koko maailman.

Heidän pitäisi olla suunniteltu näitä tapauksia edelleen. Se on jännittävää. Ja nyt heidän unelmansa on mennä maailmaan Yhdysvalloihin, ja Israel on tullut oikeaan. Eikö se ole se, mitä he halusivat? Yksi asia Trumpin tekemisestä, vaikka se tekee elämäämme vaikeaa, se on ymmärtää näitä ihmisiä siitä, mitä he todella ovat.

People around me suddenly knew about the Strait of Hormuz. Even people who normally don't follow politics. But this awareness wasn't about people. It was about oil, economy, impact. And that made something very clear to me. That places like Iran become visible mostly when they affect somewhere else. It's something I'd felt before, but in that moment I felt it more strongly.

Then I remembered the time change in London tonight, and I realized the only thing I cared about was this. Am I now closer to Iran in time? And I am. One hour closer. Somehow that matters. By now, the economic cost of the war is biting increasingly hard. Small businesses, especially ones that rely on the internet, are going under. People are using up their savings. Leila's struggling financially.

Geeta, I think I'm going to have a really difficult month. If you can, could you maybe send me some money? It's the first time Leila has ever asked Geeta for money, but her salary hasn't been paid for weeks. I was actually wondering about that. I'll find a way. I just don't know how to get it to you. They've hit the bank as well. They hit the bank? Yeah. They've only paid my salary today. Which salary was that? Januaries. And another thing.

He've reduced my shifts. They've cut my shifts from 11 to 8. Her bank is apparently hit by a cyber attack as another conflict rages alongside the missiles and the bombs. Iran is fighting a propaganda war. Leila hears that school children have been told they should go out into the streets waving flags if they want to be given good grades. And there are stories of people being incentivized to attend pro-government rallies.

When Leila calls, Gita senses in her sister a heaviness, an exhaustion. Getting through it means digging deep. This is the documentary from the BBC World Service. Ekstra rauhallisessa rentoutuessaan Lassi totesi, että hänen tarjousvainonsa oli pettämätön.

This morning when my sister called, we remembered something we'd always done as a family. Since we were young, whenever we were together, we would start imagining things. Projects we could start, businesses we could build. We created an imaginary island. And then we'd assign roles to everyone in the family. Laughing about who'd be good at what, who'd be terrible at it. We did it again this morning. The island. The island.

An empty place, somewhere far, where it's just us. No war, no restrictions. Again we began assigning roles. Who'd handle electricity, who would teach, who'd take care of health. For a few moments, it felt possible to stand somewhere that isn't collapsing. It gave us somewhere else to stand. We laughed, like we always do.

Ymmärtää todellista tulevaisuutta Iranissa on nyt vaikeaa monille iranialaisille. Geeta kuulee, että ihmiset jättävät. Ympäröivät ovat loppuneet, mutta Geeta jättää suunnitelmaa. Hei. Oletko hyvin? Oletko nukkumaan? Ei, olen töissä. Haluaisin puhua sinulle. Mietin vain, mitä tapahtuu meille. Minun rakastani, se ei ole selvää. Kerron sinulle, että tulet Razi-sivuun. Missä Razi-sivu? Razi-sivu, Turkki.

Laita minua ylös. Olen tullut tuosta puolelta ja ottanut sinut. Ja sitten kuinka kauan voit ottaa minut? Otan paikkaa Istanbulissa, todellisesti. Mitä voin edes sanoa? Minun pitäisi mennä, Gita. Okei, hei. Päivän jälkeen Gita kirjoitti, että se oli sellaista suunnitelmaa, jossa ei ole vielä hyvää valtaa.

The hardest part of these days for me is this feeling of lack of control. The speed of events, the fragmented reports, a story heard from someone who heard it from someone else. News has neither shape nor certainty.

This morning when my sister called, she handed the phone to mom. I could hear sorrow in her voice. They've started thinking about preserving meat and food with salt without a refrigerator. This image was more painful to me than any war report. The thought of someone sitting and working out. If the electricity goes, if the gas stops, if everything fails. How do we survive?

My sister talked about the meningitis outbreak in England. She told me to be careful. How on earth can someone who's living with all that instability under the shadow of bombing still worry about you?

Päivän alussa Donald Trump, joka suositti, että maa pitäisi mennä vain muutamia viikkoja, yrittää lopettaa sen. Hän antaa ultimatumia oikeudenmukaisen platformista, jotta voidaan saada Iran neuvotteluun hänen terveensä. President Trump on suosittanut antiin dramaattisesti, sanoen, että Iranin koko kivilaisuus kuolee tänään.

When I heard that phrase, a whole civilization will die tonight, at first I didn't really take it seriously. Donald Trump says many things, things that don't always happen. But people kept talking about it. I heard it again and again. Another day, another extraordinary post. At this point nobody knows whether he is going to go ahead or not. The world is now on a brink of a very dangerous escalation.

It started to feel that something on a different scale could become real. Something that extends beyond a single moment. Of course Iran has a long history and so much beauty and memory in its cities, its architecture, its language and landscapes. But for me, civilization is first and foremost its people.