Hiranya Peiris

Thank you so much, Jim. It's really nice to be here. Now, I mentioned that passion you have to inspire schoolgirls to take up science. Where does that come from? It comes from being a young girl myself and falling in love with science through, for example, books, where the people who were writing the books were very inspirational, but they did not look like me. And I want young girls to see role models that look like themselves and

ja tehdä asioita, joita he voivat haluaa tehdä. Ja se on se, mikä vahvistaa minun tunnettaani, että minulla on nuoret tyyliä alapuolella, ei alapuolella, ja joskus ei edes yöllä. Ja sinulle, kun olet nuori tyyli, sinä kehittävät tämän rakkauden tietojen kanssa, olet osa tieteellisestä ympäristöstä. Miksi luulet, että se on niin?

When I'm doing science, I feel that we are on a search for truth as humanity. And I really connect to that idea. For me, it is a safe place. It is a place where things make sense. When you state a fact, it is an objective truth about reality rather than something someone made up. I mentioned in the introduction that you are professor of astrophysics 1909. What's the 1909?

This marks a time when astrophysics, as distinct from astronomy, became a subject of study. Astronomy can be thought of as mapping the universe, but astrophysics is turning the data or the observations we have made into understanding and connecting it to fundamental physics. That started around the time of 1909.

Hiranja Pieris, olit sydämellä Sri Lankassa, Colomboissa, 70-luvulla. Silloin olit vanhemmat, jotka olivat kuitenkin yksilöitä, ymmärrän. Se on oikeastaan niin. Minun vanhempani oli järjestelmäjärjestelmäjärjestelmäjärjestelmäjärjestelmä. Hän oli yksi Sri Lankan ensimmäisistä yksilöitä yksilöitä. Ja vanhempani työskennelli isoja hydrauliittisia projekteja. Ja sinun vanhempani erityisesti oli sinun roolimodellisi. Kyllä, hän on todella hyvä erilaisista asioista, mutta hän on todella yksilöitä. Ja se on oikeastaan se, mitä minä todella haluan tehdä.

I have a particular image in my mind of accompanying my mother when I was a small child to a building site where she was supervising a very large team of men constructing a bridge that she had designed. And she was very elegantly dressed in a sari. And she was very dignified. She was clearly in charge. But she wasn't shouting. She wasn't projecting dominance. It was a different kind of leadership. And I really connected with that image.

Ja olisit ollut noin seitsemän vuotta vanha, kun Carl Saganin dokumentaari-seriossa aloitettiin. Ja se tuntui sinun kiinnostasi kosmosin itselleen, maailmalle. Se on oikein. Muistan vain olevani täysin perustunut näistä todella suurista ympäristöjä, joita hän aloitti, sekä taidetta että aikaa. Kuinka maailma liittyy meille ihmisille. Ja se oli todella mahtavaa.

And I believe your parents also nurtured your love of astronomy that was just beginning at this point. That's right. My father went on an international trip and he brought back a small telescope for me. And Sri Lanka had very, very dark skies. Just from my backyard we could see, for example, Saturn's rings.

It was the first time I saw Jupiter's moons and I remember projecting solar flares and sunspots onto a sheet of white paper and looking at that. Yeah, it was a great time. Around this time you were becoming increasingly curious about the universe, but it wasn't always easy to get hold of the books that you wanted to read.

Tämä on oikeastaan. Siinä oli semmoinen rauhattava kirjallinen kaveri, joka tuli Colomboon. Ja isäni otti minulle ja osti minulle kirjan A breif history of time. Tämä on ensimmäinen kerta, jossa olin tapahtunut kosmologiasta, joka on minun nykyinen tutkimusalueeni. Se oli hyvin ympäristökohtainen. Tuo kirja Stephen Hawkingin, useimmat vanhemmat sanoisivat, että olin vain luonut ensimmäiset kaksi kirjaa, ja sitten pysähtyin. Olet luonut sen ympärillä ympärillä.

Lähtökohtaisesti en ymmärtänyt kaikkea, mutta muistan diagraafia tältä päivältä. Loppuun loppuun kirjassa puhutaan kaksidimensionaaleista ihmisiä, jotka yrittävät kuvitella kolme dimensioita, ja se on melkein epäonnistunut. Mielestäni se, mikä minua todella kiinnosti, oli se, että kirja otti minut paikoihin, jotka eivät olleet todellisessa maassa, mutta voin ajatella niitä mielestäni.

Herania, sinulla oli koulutuskoulutus Kalambossa koko lapsen aikana, tykkäsitkö siitä? En oikeastaan tykkäsin koulutusta. Olen elänyt aika paljon mielestäni. Muistan yhden matkin koulutuksen erityisesti, jossa en huomannut monia kysymyksiä. Päädyin vain tekemään niitä ja nukkumaan päivittäin, joten olin melkein onnistunut testiin.

But I do remember this wonderful teacher, Mrs. Mendis. And she had taught my mother before me. She really tolerated the why questions. And I must have been a very annoying kid, constantly asking why this and why that. And some of them weren't so easy to answer.

Juontaja Erja Hyytiäinen

Absoluutti. My life's ambition was to become an astronaut. It was only when I was about 16 when I became short-sighted. It was a devastating blow. I no longer could pilot the space shuttle. And so have you now ruled out any possibility of going to space or do you still have some?

I really want to go to space. I almost signed up for the Mars One to a one-way trip to Mars, but my partner said he wouldn't come, so I had to nix that idea. But then later I found out it was a scam anyway, but I still want to go. Well, fingers crossed for getting into space, but back in your teenage years you did create your own journey through the solar system.

Tämä on oikea. Puhuin isäni kurssiin, jossa opitsin basicin koulutuksen. Se oli yksityiskohtainen kielilangos, mutta pystyi tekemään paljon siitä. Viime viikkoja sattuin koodilla Solar Systemin kautta. Pidin koulutukseni 5,25-kielisen floppy-diskin kanssa. Yksi päivä tulin koulutukseen ja löysin, että diskin oli vipattu.

There was violence in everyday life. The universities were closed and my parents just didn't see any future for us there. And they decided to leave everything behind. You settled in Manchester. You had an uncle and aunt who lived there.

So we arrived with very little. So my mother got a job in Manchester. We had to make do on my mother's salary basically. So we watched the pennies and, you know, I was 16 in a new country. I started in a new school and I'd previously learned in my native language Sinhalese.

I did, actually. The teachers were really good. There was a teacher called Dr. Egan, and he was my further maths teacher. And he gave me university-level textbooks, and he encouraged me to apply to Cambridge. What did you think about that? It felt like a really unattainable goal, but when he told me that I could do it, I didn't know anything about Cambridge, so I applied to a college. It's called Newhall at the time, now Murray Edwards, and there's a very iconic dome, which...