Hiranya Peiris

Muistan, että toimin niin monilla eri töillä, että käsitin järjestelmät ylöspäin. Minulla on se vielä jossain, jotta muistaisin, että järjestelmä on hyvä. Lopulta menin järjestelmään, joka kutsuttiin Nukleari-Elektrikkiin, joka johti UK-nukleareaktoreita. Olin paikassa, jossa tutkittiin järjestelmäturvallisuuden rikkoja.

Siinä ei ollut henkilöä, ja minä olin nuori, henkilökohtainen henkilö, mutta olin asunut tästä ryhmästä, joka ei käsitteli minua eroon. Olin vain sanonut, että tämä on se, mitä sinun täytyy tehdä. Ja opettelin itseäni koodin C++. Opitsin Unixia.

I didn't really connect to the way of learning in lectures and so on. It's a continuation of your school days experience. I used to fall asleep, but in my second year I was accepted into a summer research internship at the Jet Propulsion Laboratory in California. That was a real turning point in my life.

That was a wonderful occasion. So Stephen and Roger Penrose had contrasting ideas about the physics of the very early universe. And they were debating each other. And I was transfixed by this lecture. And then afterwards I built up my courage. I was a very, very shy young girl. But I went up to Stephen and asked for his thumbprint.

Ja toivottavasti heillä oli oikeastaan inkipäätä, koska muita ihmisiä tosiaan pyytävät myös häntä. Joten minulla on se vielä jossain. Kun olit valmistunut koulutukseesi, aloitit Ph.D. Princetonin yliopistossa Yhdysvaltojen astrofysiikkiaan. Mitä sinua tuohon liittyi?

I visited there to see whether that's where I wanted to go. And a young professor called David Spergel came late in the evening to pick me up from the train station and take me to a very welcoming group of graduate students. And again it was this feeling of belonging. It felt like I had come to another family. And David later was my PhD advisor as well. But I had this gut reaction that that was the place where I belonged.

One of the crucial points that makes my field possible is that light has a speed limit, which means that when you look into the distant universe, you see things as they were in the past. Because it's taken a long time to get to us. That's absolutely right. So the oldest light we can see in the universe is the cosmic microwave background. And the probe was picking up the faint patterns of this ancient light. You were part of the team that analysed the data. What did that involve?

So the analysis involved comparing the patterns of the very early light that we can see in the cosmic microwave background with theoretical models and different cosmological models make different predictions for the pattern. It's like a fingerprint. It identifies the theory. And my job was to build a sort of statistical bridge

Ympäristön ajan voimme laittaa siihen 13,8 miljoonaa vuotta. Voimme myös määritellä, kun tämä alkuperäinen ilma tuli. Se tuli ajan, kun ympäristö oli noin 380 000 vuotta vanha. Tämä on ympäristön pieni kuvio. 380 000 vuotta on kuinka monta vuotta myöhemmin Big Bangin jälkeen?

It's a simple model, but it's a really bizarre one. It is described by just six numbers. So we need two numbers to describe the origin of cosmic structure. Where did everything come from? Then we have three numbers to describe how it's evolving. So that's the amount of ordinary matter in the universe. Everything our world is made of, what we are made of, that's ordinary matter. It's only 5%. And then there is dark matter and dark energy, which are very mysterious components of the universe.

Ja silti ne ovat 95 prosenttia. 95 prosenttia. Voimme nähdä, että ne ovat siellä, mutta ne eivät ole kuin mitään, mitä me tiedämme. Ja sitten ympäristön geometria, joka kertoo sinulle jotain itsenäistä. Ja sitten me myös tarvitsemme tietää, kun ensimmäiset maat muodostuivat, jotta voimme kuvitella ympäristön.

It sounds like science fiction, but it gets even more science fictiony than that. Not only it is thought that the universe expanded that rapidly, but also little quantum fluctuations literally in the structure of space.

Inflation is by no means confirmed yet, but the data is discriminating enough to be able to say something about the trillionth of a trillionth of a second, but there's still quite a lot of work to do. Which is what makes it all so fascinating, right? What was it like for you working on this?

Tämän aikana muistin, että työskennellessä tämän mahtavan ryhmän sisällä, se tuntui niin, että elämämme olivat yhdessä, kuten neuronetworkissa. Työskennellessä työskentelimme ympäri kohdalla, jotta datat tulisivat numeroihin. Se oli niin mahtava kokemus, jota en ollut ennen tai myöhemmin.

Stephen Hawking sanoi, että todennäköisesti inflaatio-tiedot, joita te ja muut olette saaneet, ovat suurin piirtein yllättävä kehitys fysiikin aikana. Luulen, että Stephen on ollut melko tyhmäinen tekemisessä tätä sanomaa, koska hän pitäisi olla ylpeä hänen työtään ja antaa meidät näkökulmasta testiin. Tiedot ovat kuin tapestari, ja hän teki hyvin ison osan tapestariin hänen työnsä. Ja mitä me teimme, oli ottaa niitä rikkoja ja käsitellä lisää.

Inflation, this super fast expansion of space. So what did you find? I can give a musical analogy. So according to inflation, if you represented the universe as a symphony, it should have more bass notes than treble notes. And a simple idea of the origin of structure tells you that there should be equal amounts of bass notes and treble notes. But the inflation prediction was tested and found to be correct by Planck.

Axion particles, if they exist, are very light, so they behave less like particles and more like a radio wave permeating the universe. And so you can kind of do a tabletop experiment in a university lab to try to detect this radio wave. The experiment is like a radio receiver. We have to tune it and find the right frequency, but we don't know what the frequency is. It's in a range. Yes, so we need to tune into it.

The first images are just astonishing. So not only are they super high resolution, but the depth is very great so that you can see much, much further into the universe. So when you look at pictures of galaxies, for example, they look super crisp, but you can also see the faint outskirts of these galaxies where gas is accumulating there.

which is going to feed into future generations of stars that we couldn't see before. And also because it is a time lapse, you can see exploding stars in the universe. I've had a look at some of these moving images online, and it really is mind-blowing. But in terms of the science, how does this enhance what you can learn about the universe?

Voimme käyttää näitä kuvia, jotta voidaan nähdä syvällä ympäri maailmaa ja noin puolivälillä maailman elämästä. Emme voi nähdä syvällä maailmaa, mutta syvällä maailmalla näkyy ilma, kun seuraa syvällä maailman koncentraatioita. Tämä vaikuttaa pienen pienen ympäristöön galaksien muotoiluun.