James Crawford

Ei vain hän pyytä syödä kalaa, mutta kuten sanot, hän muistaa vanhoja muistoja. Hän sanoo, että hän on todella nuori kalastusmaksuinen Suunderbanin mangroviin, joka on osa Ganges-riven deltaa. Kyllä, se on juuri se, mitä hän sanoo. Ja tietenkin, kuten voitte huomioida, tämä on täysin yllättävää hänen perheensä, koska hän muistaa elämän, jossa hän oli pahassa naisessa.

Ja sitten, kun he kasvavat, ja he kasvavat enemmän ymmärrettävänsä ympäristöön, nämä muistot pysyvät. Niin, jatkuvassa tutustumisessa, olet tutustunut moniin todellisissa, kuten sanotaan, reinkarnaation tyyppisiin tilanteisiin, Amitavissa, eikö? Kaikissa tilanteissa, joissa lapset näyttävät muistot aiemmin elämäänsä.

Ne ovat syntyneet vegetaarisen perheeseen, mutta heillä on muistia syödä veneen tai toisella tavalla. Tämä on novelti, joka usein tekee luottajan, tai todennäköisesti minua, tuntemaan hyvin heikkoa, koska menetetään suurin piirtein tällaisen prosessin valmistamiseen erilaisista veneistä Varsan kanssa. Mutta tässä on tärkeä asia, koska ruotsalaisuus on koko kulttuurisen muistin ja yksityiskohtaisen muistin, eikö se ole?

Olemme puhuneet aiemmin tästä programista Marcel Proustista Madelineista ja hänen suomalaisesta novelistaan In Search of Lost Syme, jossa on syrjintä keikkaa, joka saa kaikki muistot takaisin. Ja sinun narratiivisiin, Dinu, sinun suomalaisesi Madeline on Mustard Oil, eikö se ole? Kyllä. No, tiedätkö, Marcel Proust

On tärkeää huomata, että novelta Amitavissa on kaksi aikaväriä. Olemme keskittyneet Varsin 1960-1970-luvun Calcuttaan, mutta koko tarina on sanottu Dinu Shoma's beloved nephewin ja aloittaa COVID-pandemian aikana. Miksi valitsit laittaa kontemporaalinen osa tarinan globaalisen lockdownin aikana?

You know, when she was really seriously ill. So that was a very important experience for me. So it almost seemed to follow that I would be writing about the COVID pandemic. Why don't you give us a short reading now, Amitav? This is the moment that Dinu begins to put this story of Varsha and Shoma down on paper in the midst of the pandemic.

That was Amitav Ghosh reading from his new novel Ghost Eye. And we won't spoil anything, but what Ghost Eye is exploring more generally is connection across time, place and species, isn't it? You know, connection between people, memory, plants, animals and nature is a kind of ecological spirituality, if you like. I suppose you could call it that. But yes, I mean, I've...

Nyt olemme amatavissa, kun käsittelemme kolme tekstiä, joita olette valinnut Ghost Eyein. Ensimmäisenä käsittelemme on 1895 Bengaliin kirjailijan, polimattinen Rabindranath Thakur. Mitä käsittelemme amatavista ja miten se liittyy taustasi Ghost Eyeille? Bengaliin käsittelemme on Kudito Pashan, jonka käsittelin englanniksi Hungry Stone.

Niin, koska kuten sanoit, lopulta The Hungry Stonesin lopulta, kaksi ystävää, jotka kuulevat tarinan, eivät pysty ymmärtämään tai ymmärtämään tarkoituksia siitä, mitä he olivat kuullut. He pysyvät ulos ja samalla tavalla Ghost Eyesissa. Jotkut karaktereet ovat paljon paremmin valmiita kuin muut, jotta voivat luoda uudestaan. Kyllä.

niin hyvin luotettuna ja niin yksinkertainen, ettei kyseessä ole kuitenkaan se, että se tapahtuu. Mitä Amitaville tuntuu tästä ideaasta, että Palaus järjestyy muistiin ja ympäristöön, jossa voi kommunikoida niiden, jotka tulevat sinne? Minusta on todella mielenkiintoista ja tärkeää siitä,

Seuraavaksi, Amitav, meillä on toinen ghost story. Tällä hetkellä se tapahtuu Danubeen rannalla, kun kaksi ystäviä käyvät kanuutrippiin, joka jää terveeseen ja mahtuun. Se on novella nimeltä The Willows Algin ja Blackwood vuonna 1907. Hän oli englantilainen journalisti ja broadcasteri, joka oli myös yksi ghost storyn kirjoittajista. Miten The Willows tuli influenssiin Ghost Eyelle?

Pitäisitko ajatella Sunderbanin alueella, Suomessa suomalaisessa rivellä, Ghost Eyella, kun valitit vihreänsä sinun vaikutuksesi? Oliko se jotain, joka oli mielessäsi, kun kirjoitit Ghost Eyella? Algenin ja Blackwoodin tapauksessa luonnonlaajuisen luonnonlaajuisen karaktereen ja agenssiin? Kyllä, todella paljon. Hän on todella kirjoittaja, joka on voinut tehdä sitä.

Ajattelet hänen analogiaansa. Kaikki tämä auttaa kirjoittamiseen. Kuulemme nyt klipin Radio 4in dramatisaatiosta Algernon Blackwoodin The Willowsin, jonka ääntä kuulemme kuulemaan, joka on amerikkalaisen hollywoodin aktori Bill Pullman. The Willows had moved. Had the wind done it? Or had they moved of themselves?

Kuulostaja The Willows sanoo, että hän tuntee, että hän on saapunut alapuolelta ilmaisesta maailmasta. Ja ilmaisuudessaan Ghost Eye on myös katsomassa alapuolelta ilmaisesta maailmasta, eikö se? Ja katsomassa alapuolelta alapuolelta tulee elämän tehtäväsi, Shoma. Kyllä, toivottavasti. Se on niin yllättävää ajatella, että vuosien aikana elit, sääntöt ja ajattelijat ovat joutuneet sanomaan,

Lähdetään nyt sinun viimeisellä esityksessänne Ghost Eye Amitavissa. Täältä menemme fiksiin liikkuvuuteen ja hyvin recenttiin kirjallisuuteen Robert McFarlanein. Tämän kirjan nimi tarkoittaa saman kysymyksen kuin Algernon Blackwoodin aiempana esityksessä, The Willows, Is a River Alive? Kertoisitko meidät Amitavissa Ghost Eye ja Robert McFarlanesin Is a River Alive?

Kuulemme klippiä vuodesta 2025 Robertin McFarlanein puhuttamista Radio 4 alkuperäisestä viikosta. Hän kertoi, kuinka hän tuntee, että rivejä, joita hän käsittelee kirjoittamassa, on elävä rive. Olemme myös hänen ko-kirjoittajansa. Se tuntuu minulle itsevastaisena, etten olisi voinut kirjoittaa tätä kirjaa ilman rivejä. Ne rivejä kestävät pienen pienten Chalk-suomalaisen, jotka asuvat minun taloni lähelläni ja ovat osa sitä yllättävää ja yllättävän rauhallista ekosysteemiä.

I absolutely thought with them, and at the very end, it felt very powerfully as if the rivers were writing straight through me. Amitav, you've repeatedly featured the river region of the Sundarban in your novels, as we've said. And as we know, it's once again key to the story in Ghost Eye. Do you ever see the Sundarban in a similar way, as a kind of co-author? Well, let me say, first of all, that was such a great excerpt from Rob's interview. And yeah, absolutely, I feel exactly that.

He ovat tavallaan kirjoittamassa sinun kirjasi, ja se on varmasti jotain, mitä olen tuntenut Suomessa. Ja Amitav, 10 vuotta sitten kirjoitit non-fiilisen kirjan nimeltä The Great Derangement, joka oli todennäköisesti perustunut kontemporaarisen realistisen noveltiin, joka käsittelee maailmanvaihtoa mitenkään tärkeäksi.

Ghost Eye is about climate change, among many other things like globalization. And in recent years, a whole new genre of fiction has been dubbed cli-fi, which is a rather ugly shortening of the phrase climate fiction. What's your feeling now about how contemporary fiction is grappling with climate change? Well, rather than climate change, I would say it's the planetary crisis. And I think that's really the problem with cli-fi. It kind of reduces the much greater crisis that we are now in.

I'm sorry to say that the river of this programme has run its course for today, but why not head back to its source, BBC Sounds, and listen again as many times as you want. Before we go, there's just time to say a huge thank you to my guest, Amitav Ghosh.