John R. Miles

so enlightening to me is it showed that 64% of the people surveyed didn't feel like they belonged at work. 67% didn't belong in their communities. But I think the thing that got me, it was like 17% of people felt they don't belong ever. And I wanted to use this because these numbers are huge. You used the frame unbearable insignificance.

Before we continue, I want to pause for a moment. One of the most powerful insights from this conversation with Gordon is this. Mattering is not something that we realize later in life. It's something we feel early or spend years trying to recover. That's why I wrote You Matter, Luma, not just as a children's book, but as a way to plant intrinsic worth early. Before kids learn to earn belonging through performance, perfection or silence,

Story is simple, but the message is foundational. You matter not because of what you do, but because of who you are. And to bring this to life beyond the book, we've created something called Pass the Ripple, an interactive experience where kids can turn small acts of kindness into visible impact, watching how their actions ripple outward into the world.

Because when a child sees that they can make a difference, they don't just feel like they matter, they become someone who creates mattering for others. You can learn more by going to YouMatterLuma.com or PassTheRipple.com. Both links will be in the show notes. Now a quick break for our sponsors. Thank you for supporting those who support the show.

You're listening to PassionStruck on the PassionStruck Network. Now back to my conversation with Gordon Flett. Gord, the conversations I've had this month during this You Matter series that we're doing have been pretty profound. I started it off with Barry Schwartz. And Barry and I were really talking about rational choice theory. And he is obviously not a fan of it, but he was saying that

Rational choice theory was leading to anti-mattering because of the choiceology that we're using in society. I then followed it up with Daniel Ellenberg. He has been working with men for over 40 years, really trying to study what is happening that so many men have strength without heart.

ja hän sopii paljon siitä, ettei se ole vaikuttanut. Sitten otin esiin Rebeccan Goldsteinia, ja me menimme todella siihen, mitä hän kutsuu vaikuttaneisiin projekteihin, ja miten, kuten olit puhunut aiemmin, on joitain ihmisiä, jotka löytävät vaikuttaneita projekteja, jotka liittyvät kasvavuuteen, ja sitten on muita, jotka ovat kuten Hitler, jotka löytävät vaikuttaneita projekteja, jotka liittyvät samaan suuntaan, ja sitten

Eilen laitin jaksoni Danin kanssa, jossa puhuttiin siitä, kuinka paljon ihmisiä tänään pysyvät terveiden kohdalla, eikä terveiden luomisesta. Sen jälkeen sinun jaksoni liittyi Harryn Reeseen ja Sanyin Lubomirskiin, jotka puhuivat siitä,

How when mattering goes away in relationships, the impact that it has. And then I looked at the evolution in relationships with Paul Eastwick, where if that evolutionary component goes away, what ends up happening in relationships? So all of this kind of builds up to this question. Why is feeling that you don't matter so uniquely painful compared to other forms of distress?

eivät todennäköisesti halua uskoa, että se tapahtuu, mutta ehkä he eivät tunne varauksia. Onko sinulla tietoja, joita voit antaa vanhemmille, jotka voivat kuunnella, jos heidän lastensa tuntee, että he eivät huomioi? Miten he voivat nähdä sitä? Ensimmäisenä se voi olla tunne, että he eivät tunne, että he eivät huomioi, jos he eivät käsittele. He pysyvät kiinni paljon. He eivät käsittele aikaa. Yksi asia, jonka haluan mainita, on se,

What really strikes me is that you're reframing mattering from a helpful psychological construct into something that's far more consequential, meaning it's a foundational human need with profound healing potential. And I think that is the thing to highlight here. So I want to talk about this in children. Why is mattering such a core developmental need for kids?

Meidän täytyy saada enemmän ihmisiä keskustelemaan tärkeää tarinaa. Hortti, haluan antaa sinulle erilaisia tapauksia, jotta pystymme tekemään tämän todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella todella

Kun ajattelen matteria, ajattelen, että on iso korrelaatio itseohjelmasta tai itsearvoa ja siitä, miten se muodostaa meitä. Kun ajattelen, miten lapset kasvavat, näen kolme ryhmää.

There's the grouping where a child has a parent who is really concerned about their performance. This is kind of the lawnmower parent, the helicopter parent, and so the child feels like they have to perform in order to feel their self-worth. There's another category, I think, of parents

who teach the child that their silence is how they earn matter. Just be quiet. Don't say anything. You don't have a voice in the family. And so that's how they learn their performance. And then I think there's a third category that ends up showing up where the parent is so distracted. And as you mentioned, parents need to feel like they matter. Maybe they have...

että he eivät tunne, että heidän on tärkeää, ja he ovat täysin yhdessä, joten lapsi yrittää esittää asioita heille, ja he ovat niin yhdessä huolta työstä tai huoneesta tai muuta, että lapsi pysyy lopettamaan heidän suunnitelmiaan heille. Luuletko, että kategorisin tämän oikein, ja jos niin, mitä sitten tapahtuu niiden lapsien koko elämän aikana?

Kyllä, koska tämä on todellakin järjestelmällinen muutos. Jos ajattelee sitä, se on järjestelmällinen muutos ympäri ympäristöä. Haluan mennä takaisin siihen, mitä olit esittänyt aiemmin, Gord. Sinä ei mainittanut hänen nimensä, kun olit esittänyt sen, mutta työssäsi mainitsit Juri Roffenbrennernin ideaa, ja sanoit sen erilaisesti, mutta se on periaatteessa, että jokainen lapsi tarvitsee joku, joka on heidän kanssaan iloinen. Kyllä. Ja olet puhunut siitä, mitä tapahtuu psykologisesti lapsille, jotka eivät kokeile tätä.

Gord, haluan varmistaa, että mainitsin Angela Myersin keskustelussa. Olimme puhuneet hänestä ennen, kun tuli esiin, ja hän on myös puhunut tästä vuoden 2000-luvun aikana. Se oli noin silloin, kun onnistuminen onnistui yksityiskohtaisen nuorten kehittämisestä ympäristöön, jonka olemme jo puhuneet. Mutta alue lopettiin keskittyä todella vahvasti onnistumisesta, ja sitten ei tarpeeksi onnistumista, kuten olemme keskittyneet.

tarvitsemme paljon enemmän keskustelua siitä, mitä me nyt olemme. Haluan liittyä siihen, mitä puhuttiin aiemmin, koska mitä sanot tässä, on se, että nämä lapset kokevat enemmän matteriaa, koska he tuntevat sen kautta kokemuksestaan. Olet käsitellyt matteriaa tieteellisesti jo vuosikymmeniä, mutta useimmat lapset eivät tunne, kuten Rebecca Goldstein sanoi, matteria-instinkti tutkimuspapereissa.

Yhteistyötä ja tarinoita käsittelevät heidät. Viime aikoina kirjoitin lapsen kirjan You Matter, Luma, jossa pystyi luomaan tarinoita, jotka voivat tuottaa tämä viesti lapsille. Haluaisin kysyä sinulle, Gord, sääntöisestä näkökulmasta, onko tarinoiden kehitys, jossa lapsi on tärkeä, kehittynyt heidän kehityksensä? Voivat tarinoita vaikuttaa lapsen arvokkauteen? Kyllä, ja isäni on itse asiassa puolustuskoulun jäsen.