Jordan Dunbar

Kivun taistelun jälkeen on huomioitu kivun ja sotilasvaihtoja. Ruotsin puolueen presidentti huomioi, että ruotsin vallat valmistavat kaupungin. Sitten, vuonna 2022, taistelu taas tappoi Serhii ja Irinaa. Heidän tyttöänsä Katja on nyt lapsi. He elävät kivun kaupungin ulkopuolella. Kun Ruotsin kivun kivun kohdalla tapahtui, meillä oli deja vua.

Several days later, Irina and Serhi were on the metro, on their way to check in their daughter's apartment, when... Our daughter sent us a message. It said, a missile hit her house. It was a near miss for them, something they'd had more than enough of. They decide they need to get out of Kiev, out of Ukraine, and flee to Germany to join Katja. We have had to adapt to somewhere new, again. Everything is foreign. There is no sense of stability.

Oh wow. I'm climbing up this hill and in front of me is this grand sweep of concrete buildings in a semicircle. And on top it shouts out in grand Cyrillic signage the palace of culture. Energetic. And this was the heart of Pripyät.

Tänään, 40 vuotta myöhemmin maailman suurin nukleeritilanteen jälkeen, Pripyat ei ole vain vaarallista, vaan myös vaarallista. Mutta vaikka vaarallisuudet, haluan käydä Pripyatin kaupungin kaupungin, jotta näen paikan, jossa Alex antoi ihmisille ystävyyttä, ja Arena ja Sir His love story alkoi.

Täällä olisi ollut noin 50 000 ihmisiä, jotka olisivat tulleet diskoon, baareihin, kafeihin, joissa ihmiset olisivat tuttuneet, joissa ihmiset olisivat rakastaneet. Ja nyt... Se on silmää. Minun täytyy mennä sisälle. Oh wow. Tämä on niin erilainen.

Täällä minulla on kaunis balistretti. Oikeastaan soviittinen fresko. On todella rauhaa. Rauhaa, vihreää, vihreää, vihreää. Lähiöitä, paikallisia ihmisiä. Seuraavasti on hyvää aikaa. Mutta sen ylös on vain jäätyneitä taitoja. Minun täytyy mennä ylös pisteeseen.

Ja se ottaa ulos. Suurin piirtein luonnollista alaa. Se on kolme kertaa isoa. Täällä on palkkoni, jossa voit katsoa bansseja. Täällä on paikka minun edessäni. Paikka, jota DJ Alex olisi soittanut. Täällä Arena ja Sergei olisivat oppineet heidän waltzinsa viiden päivän aikana.

Se on vielä täällä. Siellä on vielä ilma. Se on täysin suuri. Se ristii tietysti. Siellä on yksi DJ-ilmaisesta. Disko-ilmaisesta.

Tämä paikka on nyt ympäri utopiaa, jota olen kuullut ja nähnyt kuvia siitä. Tämä on tulevaisuuden kaupungi, joka on nyt syntynyt jatkuvasti ennen. Paikka, joka tuntuu melkein kaivattomalta. Minulle tärkein asia on se, että 1.26. koko ajan 1.23. ihmiset tulevat Tjernobelin heronin monimuotoihin. He laittavat lakkoja. He laittavat kivejä.

The Last Dance Floor in Chernobyl was presented by me, Jordan Dunbar, and produced by Phoebe Keene and Neil Rizal. Sound design and mix by James Beard. The editor was Justine Lange. The voiceover actors were Hanna Kumar, Oleksandr Begma, Anatoly Pachenko and Gregory Zigaloff.

This documentary was made in collaboration with BBC World Service Longform. Huge thanks to Paul Harris, Ellie Jacobs, Farah Tchaikovsky, Jack Garland and our fixer Helena Jakusko for all their hard work. And you can see our characters on the television documentary What Happened at Chernobyl on the BBC World Service YouTube channel or BBC iPlayer.