Kerry Gledhill

I really love those juxtapositions. I love showing historic works next to contemporary works. And just reminding people that it is a continuum. It's just artists trying to make sense of the world through pain. At the beginning of this year in art podcasts and in newspapers, this exhibition was flagged as one of the most celebratory and anticipated of 2026 exhibitions.

You seem quite euphoric today. Is it delirium? It might be delirium. Yesterday was very busy and I'm quite tired so yeah it could be delirium.

Chose a sort of a really quite rich terracotta color for this room, which is where the landscapes and seascapes are going to be hung, which was partly to do with that color cropping up in a lot of the works that are going to be on the walls in this room, in just like tiny little splashes and details. It's wonderful. I wonder how much of a risk you think you take when you choose a color this bold.

Oh, it's quite nerve-wracking, but I think once the lighting is done, it makes a massive difference, actually. You can afford to be much bolder in a gallery than you would perhaps be at home.

So we're opening a box of Joan Eardleys and it's full of postcards. Yeah, it's absolutely stuffed full of postcards. So we've got Renoir and quite a lot of Velazquez in here. But you can see immediately that there's such a breadth of art that she's looking at. There are images here from the National Gallery and lots of postcards from the British Museum. There's a beautiful one of a robin there. Yeah, is that, I don't know, that's just a little bird.

I find by perhaps the end of the summer. I haven't moved from that place. I've worn a kind of mark on the ground. There's no grass left. Kerry, can you remember when you first saw an Eardley? So my mum's from Kirkcaldy. And Kirkcaldy Art Gallery acquired an Eardley painting, a seascape, called Breaking Wave, in 1973. And my mum had a poster.

I think she's so much a part of

suomalaisen tehtävän. Olin ympärillä tästä ja menin näihin yksityiskohtaisiin, kun olin lapsena. Ja hänen tehtävään on ollut esityksiä, joita hän teki jo aiemmin. Mitä eroa tämän tehtävään on ja miksi teet sen nyt?

Se, mitä halusimme, oli synnergejä. Järjestelmä, joka menee lämpöpainossa, ja ymmärtää, mitä hän katsoi, ja mitä hän tuntui mielenkiintoiselta. Ja löytää niitä liikkeitä. Hän on erittäin tärkeä suomalainen taiteilija. Hänen työnsä on niin vihreä, käsiteltävä, moderni ja yllättävä. Miksi hän ei ole kaupungin nimi?

There are very few artists who are really household names. There's a massive fan base in Scotland particularly and certainly a pride I think in her being a Scottish artist. I mean she was born in England but her mother was Scottish and she spent all of her working life here and the way that she approached her work

was incredibly single-minded. And I've talked a lot about this idea of showing the truth of real people's lives and real experience of nature. And I am hoping that lots of people are going to come and see the exhibition, because I know that lots of people love her. So many people passionately love Erli. Yeah, really, really enthusiastically love her. Erli

Olen nyt katsomassa 1962-painetta Seascapein Foam and Blue Skyä. Katsotaanpä tuolla puolella. En toivottavasti odottaa, että se näkyy talvella. Se on todella rauhallisesti tehty. Hän laittaa tietenkin ulkopuolella vihreällä kylmällä.

Ja siellä on kaikenlaisia rikkoja ympäristössä. Eli näyttää siltä, että siellä on järviä ja rikkoja ja muita asioita, joita en voi todella tunnistaa. Se on erittäin rikkoja, mutta se antaa todella hyvän ympäristön vihreästä tilanteesta, jossa hän on. Se on se, että se on se, että se on se, että se on se, että se on se, että se on se, että

Olen kirjoittanut tänään, ja se näyttää olevan kaupungista ja luonnosta, joten katsotaan Moni Gredenstacksin Snow Effecta vuonna 1891. Ja löysin hienon sanan, jossa hän sanoo, että tiedän vain, että teen mitä pystyn tekemään, jotta voin kuvata, mitä tunnen, kun koen luonnosta, ja että useimmiten kuin en, kun yritän tehdä sitä, muuttun täysin periaatteisiin tekojen perusteisiin, jos oikeastaan niitä on.

Ja ajattelin, että se oli hyvä loppu käyttää Erdlis-kirjassa, koska niiden rajoitukset eteenpäin etsivät hänet. Hän on todella mielenkiintoinen, ja se tulee siitä. Ja luulen, että tärkein ymmärrys Erdlis-työstä ja Impressionistin työstä, jopa Moniista, on tehtävä pintaa ulkopuolella. Mutta luulen, että se menee paremmin kuin se. Ja luulen, että se kuva kertoo sitä, mitä yritän saada.

Se näyttää niin monimutkaiselta. Mitä tämä voi kertoa siitä, miten hän työskennelli? Se on ylöspäin. Esitä, kuinka hän työskennelli meille. Hän työskennelli todella nopeasti ja todella vahvasti. Hän työskennelli vähän elokuvasta vuoden 1960-luvulla. Se oli elokuva, jossa oli kolme suomalaista taiteilijaa. Se näyttää häneltä, että hän työskennelli.

Olin kuullut, että hän oli järjestäjä, joten kun hän kuulti, että huonot ilmat tulivat, hän aloittaisi moottoriin. Hän osti itselleen hieman skooteraa, jotta se olisi helpompaa käsitellä hänet. Hän pystyisi liikkeelle ylöspäin. Hän kertoisi paljon järjestelmistä, joita hän kutsuu isojen maan. Ne olivat hänen suosituksiaan. Hän pystyisi liikkeelle. Hän pystyisi liikkeelle. Hän pystyisi liikkeelle.

Kyllä, kyllä. Yksi paikka, mutta myös rauhoja, jotta ne eivät rauhoittaneet. Luonni rakastan. Kyllä, luonni on semmoinen vihreä, vihreä, valkoinen. Se on niin mahtavaa nähdä tämän lopun.

Kyllä. Katsokaa tämän hienon rannan. Luulen, että ihmiset löysivät vihreitä ja erilaisia asioita. Ne ovat tietysti jääneet ja pysyneet. Se vain näyttää, ettei tiedä, mitä löydät. Se on melko yllättävää, eikö? Voit pysyä koko päivän. Joo, voit pysyä vuosia katsomassa tätä.

I've seen photographs of her working. Her girlfriend took a lot of those photographs, is that right? Yeah, yeah, yeah. So Audrey Walker was actually quite an accomplished photographer, and they met, I think, in 1952. And she was always very open about being a lesbian, wasn't she? As open as she could be, I think. I think she was open with good friends, but, you know...