LB Hannahs

I'm working against limiting myself. I want to show her that a dad can have hips. A dad doesn't have to have a perfectly flat chest or even be able to grow facial hair. And when she's developmentally able to, I want to talk to her about my journey with my body. I want her to see my journey towards authenticity even when it means showing her the messier parts. Something that I've heard from people across the gender spectrum is that

Niin, se on hauskaa. Viimeisenä päivänä olin vanhempani kanssa ja hän puhui siitä, miten hän osti suomalaisen suomalaisen suomalaisen suomalaisen suomalaisen suomalaisen suomalaisen suomalaisen suomalaisen suomalaisen

You literally need a chainsaw and a stick to be called a dad. Yeah, exactly. And he was half joking, but I think there was a little bit of like, you say you want to be a dad, prove it kind of language. No, caveat, my dad is wonderful and supportive. But there are these constant messages. And I think cisgender dads too deal with this as well about like, what does it mean to be a dad? Are there biological parts that are required? We know that's not true because there's many ways people come to be a dad. And I think...

The beauty in my lived experience and the opportunity that I have stepping into the dad box, but from a different body than typically the dad's

I get to choose what part of the stereotypes around dad I participate in and which ones I don't. However I show up that day is a dad way of being. Now folks around me might not always feel that way, but if I'm doing it and I'm a dad, then it's a dad thing.

Kyllä. Sitten kun se artikla tuli uudelleen, olen muuttunut Suomessa. Olen yliopistossa nyt, joten en elä Suomessa enää. Mutta on paljon ihmisiä, jotka eivät voi jatkaa, jotka eivät halua jatkaa, että se on heidän kotonsa, jotka elävät yliopistossa. Se on oikeastaan se, mitä se on. Ja tässä on asia, että ihmisiä, jotka eivät ole eläneet yliopistossa ja ovat tulleet niihin paikoihin, jotka ovat luotettavasti liberaalisia, kuten New York, Kalifornia ja niin edelleen.

Silloin kun valtion antagonismi ei ole kuitenkaan olemassa päivittäisessä elämässäsi, on vielä paljon kulttuurista antagonismia, ja se ei ole välttämättä paikka, jossa olet tervetullut tai kasvaa, vaan lakit eivät yrittäisi lopettaa sinua tällä hetkellä.

Yhteisöjen ja paikallisten etuja ja tavoitteita, joilla ihmiset elävät. He löytävät tavoitteita löytää iloa ja kävellä, jatkaa ja juhlaa. He edustavat ja protesteivat. He tekevät kaikenlaisia etuja, joita pitäisi tehdä vahvistamaan antagonismia.

Tällä hetkellä paljon näistä paikoista, kuten Pride Center tai kulttuurikenttä, ovat olleet triage-modeissa, joissa luodaan paikkoja ja programmeja niille, jotka kokevat oppaamista. Ja nämä paikat ovat tarpeet. Mutta jos ajatellaan todella muutosta ja kulttuurista muutosta, esimerkiksi LGBT-yhteisöistä, niin 10-15 % populaatiota on LGBTQ.

Meidän on 80-85 prosenttia, jotka tekevät heidän omaa työtään, heidän perheensä, heidän isänsä, heidän lapsensa ja heidän käsityksensä. Ja heidän käsityksensä käsitellessään, heidän omaa käsityksensä, heidän omaa käsityksensä, heidän omaa käsityksensä, heidän omaa käsityksensä.

Ihmiset ja ihmiset, jotka opiskelevat koulutusta, eivät välttämättä pitäisi laittaa kaikkea työtä teille koulutukseen ja muutokseen. Teet enemmän itsellesi työtä. Internet on erittäin hyvä resurssi. Käytä treeniä ja keskustelua.

ja muuttaa niin, että sinäkin voit lopettaa niitä kylmiä. Se ei ole vain meitä, jotka sanotaan, että olet taistellut minua uudestaan. Mennä eteenpäin ja muuttaa itseäsi, jotta emme tarvitse olla aina triage-moodissa, koska trans-lapset ovat suosittuja, ei koska toiset trans-lapset heittävät heitä, vaan koska cis-lapset ovat ja valtio toimii heidän vastaan. Kaikki viestintät, joita olemme saaneet, eivät ole valitseja, eivät ole arvoisia. Emme voi muuttaa sitä, joudumme muuttaa sitä.

Sinun täytyy kuunnella. Sinun täytyy muuttaa. Sinun täytyy ottaa huolta siihen, että voit tehdä sitä itsellesi, isoilla ja pienillä tavoilla. Kuka sinä valitsee? Mikä televisiota katsoit? Mikä televisiota et katso? Mitä konsumoit? Ja sitten kaikki niitä pieniä asioita, joita olen jo puhunut, ei vain perinteisestä näkökulmasta, vaan omaa elämästäsi. Pidä huomioon, missä perintö on ja missä se ei ole. Olemme puhuneet paljon sinusta perässäsi. Emme ole puhunut oikeastaan omasta elämästäsi. Mikä oli elämäsi? Miten haluat olla perässäsi ja miten olet perässäsi?

I grew up in a small, predominantly white, pretty rural town in upstate New York. And while there were known gay folks in our town, certainly no examples of trans folks. I mean, this was the 80s and the 90s. And it was not a major urban center. And certainly TV, we all know what TV was in the 80s and 90s. So trans folks were not in existence.

Minun vanhemmat, työpaikalliset ihmiset, olivat aina kaksi tai kolme työtä, rakastuneita, mutta eivät olleet tarkoitettuja tällaiseen asiaan, eivätkä olleet olleet olemassa, joten oltiin liittyneitä omien kohdilleen paljon. Isäni ja minä olimme tommoiset, ja hän kasvoi siitä, ja minä en.

He eivät olleet kaukana, kun se pysyivät loppuun. Olimme menemässä ylöspäin ja halusimme lyhytkäytöksiä. He antoivat lyhytkäytöksiä. Yksi seurauksia oli ylöspäin. Ei ole mitään, mitä haluat. Meillä oli, mielestäni, enemmän kuin tavallista, että pystymme olemaan.

Before puberty hit. And then things started to have to change. There was a small window of time where there was some freedom around being able to try on boyhood or masculinity as a kid. That I think probably prevented me from having more...

yllättäminen tai vaikeus tulla ulos. Se oli vielä todella vaikeaa, mutta luulen, että sillä minulla oli elokuvan, jossa pystyin yrittämään, ja vaikutukset eivät olleet niin vahvoja. Se ei ollut niin vahva, kuten me tiedämme, että muissa asioissa on, ja muissa perheissä on. Luulen, että se, että pystytään yrittämään,

pysyvät minun kanssa. Jos ajattelen aikaväriä, jolloin minulla on suurin piirtein lapsuudesta, se on silloin. Ja sitten aiemmin ja myöhemmin se on hieman hankalampi. Ja luulen, että se ei ole yllätys. Luulen, että se on tärkeää, koska olin todennäköisesti elämässä todellisemman versiona itseäni ja tuon aikaväriin, jolloin olin hankalainen. Ja sitten minun piti laittaa erilaisen kotiin.

ja metaforiallisesti ja soittaa ja ei ole oma kokoani tarpeeksi, kunnes löysin takaisin 20-luvultani. Se oli yhdessä, mutta se olisi voinut olla paljon parempi. Se olisi voinut olla paljon parempi, mutta se olisi voinut olla paljon parempi. Luulen, että olin siinä keskeisessä kokemuksessa. Oletko yrittänyt muodostaa sitä keskeisiä asioita itselleen?