Molly Hemstreet

Okei, haluaisin aloittaa, miksi tekstiilejä? Miksi se on se, missä aloitit yrittämään muuttaa asioita ja luoda mahdollisuuksia yhteisössäsi? Tekstiilejä ja perheyhtiöryhmä ovat olleet yhteisössämme vuosina. Meillä on vielä yksi suurin osa tekstiilejä ja perheyhtiöryhmätyöstä.

as a cluster, as an industrial cluster here in our region. And so as I was thinking about what do I want to do and how do we revitalize the future of the economy that we are part of,

It was to not necessarily throw out the generations of legacy that have made our communities what they are. There have been struggles, but it was to really think about how could we build on that legacy to create an economic future that we could all thrive in. So it was what was in the ground here. It was what was already in our communities. It just needed the ability to revision what the future of those industries could look like.

Kiitän kysymyksiä yhteistyöstä, koska yhteistyö on todella haastavaa. Se on jotain, jota kuulemme paljon, mutta usein emme saa mekanismeja siitä, miten olet hyvä yhteistyöntekijä. Kun aloitimme Carolina Textile Districtin kanssa, puhuimme paljon koopetisointia. Se ei ole sanottavaa, jota kuulimme jossain paikassa, mutta rakastan sitä, koska se on se, että olet vaikuttanut joitain asioita, mutta myös yhteistyössä.

You're cooperating. And so where that comes from is really around necessity. And we are in communities that have a lot of necessity. And we realize that you need each other to solve problems. You can't go it alone. And we often have a very go it alone mentality in the US. And what we found is we needed each other to solve the biggest problems.

Ja se on oikeastaan se, miksi yhteistyötavoitteet ja yhteistyötavoitteet ja nyt, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käytämme niitä, kun käyt

joilla oli 1500 työntekijöitä, ja se oli todella huomattavaa. Siksi minusta tuli edistää ekonomiset modellit, jotka olisivat enemmän edistämättömiä. Jos sinulla on 50 planttia 50 työntekijöistä, sinä laitat vielä paljon työntekijöitä. Mutta jos yksi plantti mennään takaisin, sinä et oteta kaikkea sinne. Ja jos yksi plantti on onnistunut, se voi tuottaa onnistumista koko ekosysteemiin.

Ja tämä ei ole uusi modeli. Katsomme paljon muista modelista, erityisesti Euroopassa. Katsomme paljon Nord-Italian modelista, joissa he ovat rakentaneet parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin parin par

which is really what compelled you to get involved in the ways that you have. Give us an update. Where do things stand today? And have you seen any shifts in the community since you helped start the industrial commons? Yes, we have certainly seen shifts in the community. We're not at 15% job loss anymore. We have recovered in a strong way. We want to be sure that manufacturing always has a place in communities, particularly in rural communities.

and that we really can have the ability to make and create things. And in our case, recycle things, take our waste and make it back into wealth for our communities, which is what we're doing through our work in the circular economy. But we are seeing

Mutta en voi olla tässä keskustelussa, jos ei nimetä yhteiskunnallisemmista, joita on tapahtunut Hurricane Heleneen kanssa. Ja se on ollut iso rauha monille Väestö-Nord-Karolainan ihmisille. Mutta mikä on hienoa, kun rakennamme näitä ekosysteemejä, ne ratkaisvat ongelmia yhdessä. Ja nämä nettit luovat kestävyyttä yhdessä ja ratkaisvat ei vain ekonomin ongelmia, vaan myös mitä ongelmia yhteiskunnallisemmissa onnistuu.

I'm really excited because we have our big groundbreaking for the 30-acre brownfield that we are developing. And so we'll have 400 people come from all over the country to help us launch this innovation campus that is taking off. And one of the things that is so beautiful is we're having...

Workers that were on this plant throughout the 80s and 90s before the plant burned down and it sat as a brownfield in the heart of our community for almost 20 years to come back and tell their stories. So it is about revitalizing new manufacturing, but it's also about holding and cherishing the stories in our community as well. And so we don't ever want to leave the human aspect out of what we're doing. We can drive markets, we can create industry, but at the end of the day, we do this for our people.

Kuten mainitsimme aiemmin, tehtävässä maan ympäristössä on ollut huolimatta, mutta erityisesti meidän ympäristössä. Kun ajattelee tekstilääntöä, se ei aina ole aina hienoja kuvia, jotka menevät moniin ihmisiin. Näet niitä kuvia ja ajattelet, että se on vaikea, pysyvä, eikä hyvin luotettava paikka työskennellä.

Yhteistyön ja tekstiilin tulevaisuudessa on todella innovaativi ja dynamiikki paikka, jossa on hyvät ja suuret työt. Meidän täytyy luoda se tulevaisuus, jota haluamme nähdä, mutta olemme todennäköisesti tekemässä sitä. Toivomme, että tämän alueen ulkopuolella saadaan koko alueellinen mahdollisuus miettiä,

kulkeutumisen kohdalla ja ympäristöympäristön kulkeutumisesta, ja tuoda niitä takaisin rauhallisuuteen, ja tehdä sitä tekstiili-ympäristössä. Tämä on tekstiili-ympäristön ympäristön yliopistossa. Ja mielenkiintoinen asia on se, että meillä on kaikki ympäristö, joka tekee sitä ympäristössä. Meillä on ruokapalat, jotka voivat ottaa rauhallisuudet takaisin, rauhoittaa niitä uudelleen ja tuoda niitä takaisin kohdallisuuden kohdalle. Joten me reaktivoimme paljon sitä.

rakentamalla tietoa, joka on ollut meidän yhteiskunnallisissa vuosina, ja liittyvän markkinoille, ja liittyvän asiakkaille, sekä tarinoiden ja todella mahtavia tuotteita, jotka tulevat meidän alueellamme.

How do we keep shifting the narrative away from the one-against-the-other mentality and instead recognize how these can be mutually beneficial? I do love the name of the industrial commons because there's a tension in it. There's this tension of industry and the common good or common access can't necessarily work together. But it is often in those creative tensions where we come up with the best solutions.

I really love this idea from ecology of the edge effect, and I might not have it exactly scientifically right, but the spirit of it in my mind is that where we often think that, oh, you're either going to have strong manufacturing or you're going to have to choose between the environment, when manufacturers can really think with environmentalism in mind and the environmentalists and environmental products can really think about

good manufacturing practices, that is where we can really scale solutions. And so I'll be honest, Lily, like I love that tension. I think that is where we can drive a lot of creativity for true solutions that can get us out of places where we have been stuck. I'm curious with what you just said in mind, which I think is so fitting, how can we nurture and create that sense of imagination and possibility that is needed to take us forward? Mm-hmm.