Shaka Senghor

Se kertoo, että yhteiskunta pitäisi suojata meitä, mutta se ei koskaan puhu, miten me suojaamme nuoria. Voin kertoa, että minulla on ollut enemmän nuoria, jotka ovat puhuneet minulle seksuaalisuudesta lapsilla.

Ja toivottavasti kulttuurin perusteella se on jotain, jota pitäisi rauhoittaa, jotta he eivät yleensä näe sitä kuin rauhaa, vaan oikeuksia. Koska emme ole luoneet paikkaa, jotta voimme suojella lapsia. Ajattele, kun ajattelee rauhoittumista Amerikassa.

Jos ajattelee, että kaikkien täytyy vahvistaa, kuka on kuvannut Amerikassa viljelijänä, joka on naiset. Naiset kuuluvat siltä, että he ovat vahvistuneita kuin kukaan maailmassa. Naiset ovat naiset, jotka ovat Amerikkalaisia. Kun menet kotiin,

Tiedätkö, että sinun fyysinen oma on yhdessä jatkuvan vaikutuksen jälkeen. Se on hieman vaikeaa ajatella, että olet onnistunut, mutta halu on siellä, halu on siellä. Ja niin tarvitaan vain enemmän hallintoa, joka itse asiassa miettii, tiedätkö, kuinka me rakennamme ihmisiä

ja olla täysin ihmisiä. Mielestäni yksityiskohtaiset asiat ovat, että jos et ole tosi-maskelininen, sinun täytyy olla ultra-feminaarinen. Ja se ei toki toimia. Se on ihmisen kokemus. Se ei ole sellaista asiaa, mitä uskomme, että se on. Tiedän, että se saa hienoja puheenvuoroja, ja se tuottaa paljon sisältöä, koska se luo konfliktaa. Mutta olemme kaikki yhdessä ihmisen kautta ja saamme totuutemme.

se todella vahvistaa meitä ja vahvistaa meitä nukkumaan elämään ja tulemaan elämään, rakkauteen, iloisuuteen ja onnistumiseen. Ja se on oltava kaikille.

Luulen, että joskus mentoreiden ja opettajien roolissa, me yleensä työskennellään niitä. Minä olen mentori, joten keskityn mentoriin yhden kuukauden ajan. Se on hieman suomalaisempi, kuten elämässäni. Luulen, että ystävät, joita minulla on, ovat todella syvät ystävät. He tulevat eri kautta elämäänsä.

Ja mitä olen oppinut heistä näistä syvällisistä filosofiaalisia vaihtoehtoja, intimi-yhtyeiden vaihtoehtoja, niin se on ymmärrettävää. Ja mitä olen oppinut, on se, että sinun täytyy vain näyttää. Eikä se ole formaali- tai informaali-mentori, sinun täytyy vain näyttää. Minulla on isä Lajina, joka on...

Mietin hänet kun tulin kotiin. Hänet koulutti yliopistossa ja hän on tullut todella hienoja puolueita maailmassa. Meidän filosofiaalinen vaihtoehto, hänet kirjoittaa kirjoja, hän antaa minulle suosituksia. Se on paras asia. Sanoisin, että olen oppinut enemmän kuin mitään.

on se, että se täytyy olla järjestelmällinen. Jotkut mentoreitit tulevat esiin, ja se on kuin, että heillä on järjestelmää. Minun täytyy osallistua tuntemukseen. Kyllä, kertoisin tämän tuntemuksen. Mutta olen oppinut niin paljon mentoreiden kautta. Olen oppinut, miten olla parempi isä. Haluan olla parempi työnantaja yhteisössäni. Ja kuitenkin, miten edistetään hauskaa. He saavat tämän osan minuun.

Kyllä, se on erittäin hyvä kysymys. Tämän kirjan osa, josta olen kaikkein iloinen, on se, että toisella puolella näistä vaikeista asioista on mahdollisuus rakentaa erinomaisia liiketoimintoja ja hyvät elämykset, ja olla täysin olemassa elämässäni elämässäni. Ja se, mitä olen löytänyt, on se, että kun olen täysin olemassa, niin on niin paljon iloista löytää. En aina aina tiedä, miten aloittaa tämän organiikkiin.

Se oli jotain, jota piti työskennellä. Muistan, että se tuli minulle muutaman vuoden aiemmin. Olin ylipäätään ylipäätään ylipäätään ylipäätään ylipäätään ylipäätään ylipäätään ylipäätään ylipäätään ylipäätään

Ei voinut edes kertoa, kuinka mahtava tämä reissu oli. Se reissu oli 13 päivän reissu Italiassa jatkoon, Capriin, ja voit vain saada mahdollisuuden mennä ylös ja mennä alas. Viisikin keffi. Ja ainoa asia, mitä minun piti tehdä, oli saada itseäni Roomaan. Se oli se. Ja he otti sen siitä. Ja muistan, että ensimmäinen reaktio oli, että ehkä en pitäisi mennä.

Ja se oli yksi niistä asioista, joka oli vihreä vapaus. Voin jäädä hetkeksi, olla vapaus siinä, että tämä oli myös elämäni. Että se ei ollut vain vaikeat asiat. Ei ollut vain vaikeita asioita, joita minun piti kestää. Se, että ilo oli myös osa elämäni. Ja kun tulin siihen, olin käynyt tuon reissun ja se oli...

Se vielä joutuu ajalleni muutaman vuoden myöhemmin. En tiedä, olenko koskaan yliopistossa. Mutta se on se, että tässä maailmassa, erityisesti nyt, jos joutuu uudistumaan uudistukseksi tai Doom-kirjoittamiseen, se tuntuu, että maailma on tullut ylös.

Ei ole mitään, mitä pitäisi ilmoittaa. Mutta jos menet tuohon ja katsoo kaupungin ja kaupungin ja katsoo kaupungin ja katsoo kaupungin ja katsoo kaupungin ja katsoo kaupungin ja katsoo kaupungin ja katsoo kaupungin ja katsoo kaupungin ja katsoo kaupungin ja katsoo kaupungin ja katsoo kaupungin

Tai voimakkaudella. En nähnyt aamua, kun olin 40-vuotiaana. Tämä on todella huomioitavaa ja presenttiivista. Ei tarvitse ottaa asioita huomioon. Näin yritän näyttää elämässäni.

Yksi asia on se, että minulla on sosiaalinen vastuullisuus kertoa todellisuuden kokemuksen Amerikassa ja muualla. Yksi asia, jonka muistelen ihmisille, on se, että 96 prosenttia ihmisiä saadaan loppuun.

As a society we have a choice in how those people come home. Do we want them to come home healthy, whole, able to contribute to society in a meaningful way, or do we want them to just come home broken beyond repair, which means that they'll without a doubt and without a question cause significant harm to the rest of the society. That's more of my social responsibility. On the personal level, I used to...

I used to have the reaction that I think most humans would have when someone's attacking them. I used to get defensive and I used to feel like I had to defend my character and my personality. And then I just got to a point in life where what I realized is that people who attack someone who they think of as being vulnerable or unworthy are usually just attacking themselves internally. And they're not happy with themselves. So they can't be happy for somebody else. They haven't