Thomas Coyle

Minun ensimmäinen tunne oli, koska en ole edes ajatellut kirjoittamista, se oli aina ollut minun mielestäni. Puhuin kirjoittajille ja anoin heille lyhyen taustan siitä, mitä haluaisin esitellä kirjassa. He sanoivat, että se on hienoa, me olemme kiinnostuneita tähän. Sanoin, että missä on sinun ghostwriter?

Sanoin, että se on todella hienoa. En ole koskaan kirjoittanut kirjoja. He sanoivat, että ei, emme kirjoita vihollisista kirjoista. Se on parempi tehdä koko ajan. He sanoivat, että kirjoita vain kerran. Kirjoitin kerran Kaisun Arviin. He rakastivat sitä. He sanoivat, että jatketaan sitä, mitä te teette, ja sen kautta, miten kertoisit sen. Se oli yllättävää, koska aloitin kirjoittamaan, mutta en pystynyt lopettamaan.

Kaikki tuli loppuun. Kaikki tämä tieto, paljon tietoa, joka oli otettu pois, koska se ei ollut normaalia lukemista. Oli paljon todellista graafista tietoa, joka ei ollut sisällä tai mitään, joka voisi liittyä erityisille ongelmiin, erityisesti niille, jotka ovat suurin piirtein asioita. Mutta ne kaikki pysyivät läpi ja itse asiassa kirjoitin koko kirjan kuusi kuukautta.

Wow, that's a feat. I know people are still working on books and it's been a few years. So it was quite a milestone for me and I actually enjoyed every single minute of it. So there's another one now at the back of my mind that's dying to get out and I do believe the publishers may be interested in it.

Olisin saanut heille käsityksen siitä, mitä se voi olla, mutta tämä on enemmän fiksiiniä. Tämä on fiksiini, jossa voin laittaa kaikkia juutalaisuuteni käsitykseen itseään, eikä kukaan oikeastaan kertoa siitä.

Niin, sinun täytyy olla etheellisesti suurempi ensinnäkin. Sinun täytyy varmistaa, ettei sinä valita näitä taitoja. Sinun täytyy varmistaa, ettei sinä tehdä sen niin, että yrität saada rahaa johonkin muuhun. Se oli tärkeä asia koko alussa.

I just wanted to show the public what it was really like to go into crime scenes without this CSI effect that they see on the TV all the time, which really annoys me, but we can get into that later. So I actually wrote the book, it went through two editors, not one editor, it actually went through two of them, and it went through two publication lawyers as well, that were

käsittelemällä tarinoita tai todellisista tarinoista, joita poliisipersoneet kirjoittavat, jotta ei olisi mitään, joka käsittelee sitä etiallista tietoa. Se ei itse asiassa mennyt poliisiin, eikä Skotland Yardiin.

Tämä oli todella vaikea asia, koska minun pitäisi käsitellä, että kaksi päivää ennen luomista kirjasta, minulla oli ns. New Zealandin poliisi, joka kutsui minua, ja he sanoivat minulle, että olemme kuulleet tästä kirjasta.

Did you get permission? And I went, no, do I need permission? Well, if it relates to crimes that you've been to, yes, you do. So I explained everything to them and they said, is there pictures of the crime scenes? Are you doing anything that will show the people how to not commit crimes, et cetera? They were really, really quite...

Olin pelkännyt, että annan liian paljon tietoa, koska kirja oli jo lopettunut. Se oli käynnissä. Yleisimmin asia on, että poliitikon järjestäjät olivat jo valmiita kirjoittamaan kirjoja. He olivat jo saaneet kirjoja, ja se oli jo valmiina, jotta poliitikot voisivat lukea sitä. Olimme katsoneet sitä noin 20 minuuttia, ja hän oli tosi onnellinen,

what information in there was suitable for the general public to read about. Because I guess that's such a risk, isn't it? And it's something I think about often and it's that

Kyllä minulla oli. Haluan varmistaa, että minä esitin tuohon, että käytämme kriisikirjojen kautta käytettäviä protokolleja. Ajattelin, että se olisi todella tärkeää näyttää yleisölle, kuinka vaikeaa se on lähestyä kriisikirjojen kautta, tutustua kriisikirjoihin ja sitten katsoa esityksiä sen jälkeen. Se ei ole nopea ratkaisu.

jota he näkevät televisiossa, jossa on henkilö, joka on menossa sinne, ja hänellä on kaunis, iloinen yllätys, ja he heittävät häntä ylöspäin, kun he katsovat, että hänellä ei ole pptiä, ja he sanovat, että he löysivät vain henkilökohtaisuuden. Olet vain tyhjä, sinulla on vain 10 henkilökohtaisuutta sinun omaa henkilökohtaisuudesta. Se ei ole todellisuus. Haluan näyttää todellisuuden siitä, mitä se on, kun käsittelee henkilökohtaisuuden, ja se, kuinka monimutkaisuus näyttää näitä asioita itse asiassa.

Ja sinä puhuit siitä kirjassa, minusta sinun kenttäni oli se, että sinun kenttäsi on sanktinen. Niin, mitä asioita tulee yhdistämään, jotta sen sanktinen kenttä voidaan kehittää? Se pitää olla suojattu, se pitää olla säilytetty, se pitää olla säilytetty, se on tärkeä asia. Kun sinä olet käynyt siihen kenttään, kun sinä olet aloittanut ottaa tämän kenttään tietoa, siinä ei ole palautetta.

It's as simple as that. You cannot go back and take the same evidence again in the same way. So you've got to be making sure that you're not compromising your examination at that pivotal point. So you've got to know exactly what you're taking, why you're taking it,

And how are you going to examine it? Because a lot of examinations, there's multiple types of forensic examinations that you need to complete on that item. So a basic one itself, a blood print on an item. So now we've got to preserve the item, because that blood print doesn't just have friction-rich detail, it has DNA. So which one do we take first? If I take the DNA, I'm going to ruin the fingerprint.

Joten mitä minun täytyy tehdä? Täytyy työskennellä ryhmässä, jotta esiintyminen tarjoaa kaikkea tietoa esiintymisestä tai esiintymisestä.

Joka kuusi kuukautta on uusia tekniikoita, jotka voivat mennä ulos ja käsitellä. Sanoisin, että ensimmäisten 40-luvun ja 60-luvun jälkeen kaikki on sama. Sitten on 60-luvun ja 80-luvun, jolloin ihmiset ovat ylöspäin, haasteet pysyvät ylöspäin. Sanoisin, että kaverit käyvät ylöspäin ja esittävät kaikkia. Kaverit käyvät ylöspäin ja katsovat, koska he voivat tehdä jotain. Sitten on 80-luvun. Kaikki on muuttunut 80-luvulta. Lopulta 80-luvulta. DNA profiilin esitykset.

Joten täytyi mennä läpi, koska kun aloitin, se oli kaikki visuaalinen tutkimus. Se oli kaikki huomioitavaa. Se oli filmifotografiaa. Silloin ei ollut mitään digitaalista. Se oli kaikenlaisia tradiittisia metodeja. Meillä oli DNA. Meillä oli käsittely. Meillä oli syrologeja ABO-samppuja. Se kertoi, millainen ryhmä se oli.