Antti Mikkola

Mä oon tosiaan Antti Mikkola, plastiikkakirurgi. Jo yhdeksän vuoden takaa teen erityisesti sukupuolivähemmistöihin, vähemmistöjen kanssa töitä sekä Suomessa että Ruotsissa. Oon kuusi vuotta vetänyt Tukholmassa Karolinskan sukupuolitysforian kirurgisen hoidon työryhmää ja leikkaan sekä siellä että Suomessa näitä potilaita.

Maskulinsaatioon hakeutuu biologiset naiset, eli asiakkaat tai potilaat, joilla on pysyvä sukupuolidysforia, ja niillä on diagnosoitu transsukupuolisuus tai muu sukupuoliidentiteetin häiriö, ja heillä on siinä määrin naisellinen rinnanmuoto, että sitä ei voi järkevästi peittää, ja se kehon osa on vahvassa ristiriidassa heidän sukupuoliidentiteetin kanssa.

Potilaat tulevat plastiikakirjukin vastaanotolla jossain kohtaa hoitoprosessiansa toiveenaan saada neutrooli tai maskuliininen lattiemiehen rintakehä, jossa ei ole naisen rintojen pyöreyttä ja täyteläisyyttä, jotta moniarkinen asia toimisi paremmin kyseisen toimenpiteen jälkeen.

On vahvan keskitettyä lakisääteisesti aika vahvasti. Suomessa toimii kaksi sukupuoli-identiteetin tutkimuksen poliklinikkaa, eli Helsingissä ja Tampereella. Sieltä potilas saa diagnoosin F64.0 tai F64.8 tai 9, eli transsukupuolisuus tai muu sukupuoli-identiteetin häiriö.

Ja jossain kohtaa sitä hoitoprosessia, esimerkiksi vaikka kun hormonihoidot on jonkun aikaa jo menneet, niin siitä lähdetään hakemaan myös kirukisiä hoitovaihtoehtoja ja potilaat tulee vastaanotolle tosiaan siinä vaiheessa, kun diagnoosi on jo saatu. Ja useimmiten muita hoitoja on jo menossa. Harvoin mitään kirurgiaa on kuitenkaan ehditty tehdä.

Useimmiten se mastektomia on transmiekille se ensimmäinen kirukinen toimenpide osana sitä sukupuolenkorjausta. Onko se yleistä, että transdiagnoosin saanut mies hakeutuu sitten rintakehän toimenpiteeseen? On. Se on varmasti se kaikista tavallisin sukupolitysporeasta kärsivien potilaiden kirukinen toimenpide, johtuen luonnollisesti siitä, että ne rinnat on

Niitä ei jotenkin hormonihoitomääräisenempää pienennä tai kadota mihinkään. Sitä on myös voidaanko vaikka bindata, eli käyttää napakkaa tukitekstiiliä rintakehällä, joka litistää rintoja rintakehää tai kylkeä kohden, mutta useimmiten sitä potilaat ei ihan kauhean pitkään maltaista käyttää. Pysyvänä hoitoratkaisuna se mastektomia ja maskulinisaatio on totta kai järkevä ratkaisu.

Voi varmaan ajatella, että se on sosiaalistikin aika merkittävä, koska varsinkin jos on koukkaat rinnat, niin ne on varmaan vaikea painata ja tietysti epäkätevää. Juuri näin. Ne on aika hankalat ja ne potilaiden kohdalla aiheuttaa aika vahvaa sukupuoliristiriitaa johtuen just, että kun on hyvin naisellinen kehonosa tässä aivan kasvojen alapuolella, vaikka miten pukeutuu.

mihinkä pukuhuoneeseen menee, meneekö uimahalliin, meneekö rannalle, miten paljon arkisia tilanteita, missä ne naiselliset rinnat on tiellä ja tietyllä tavalla se korjautuminen siihen omaan

Identiteettiä vastaavaan sukupuoleen ei pääse kauhean pitkälle, vaikka olisi hormonihoitoa ja muuta jo menossa ja vaikka olisi vaikka miehen nimi ja sotu ja muuta vastaavaa, mutta ne rinnat on konkreettinen este monella tavalla.

Ihan tämmöisissä arkisissa toimissa, mitkä monelle voi olla itsestäänselvyyksiä, niin kuin vaikka uimahalliskäyminen. Juuri näin. Ja sukupuoli-idysvuoriapotilaat ylipäänsä, kun tästä puhutaan mediassa, tästä puhutaan mielipidepalstoilla ja monissa muissa tilanteissa, niin jotenkin

Maallikot ja tosi monet kollegatkin linkittää tämän sukupuolitysforian kirukisen hoidon vahvasti jonkunnäköiseen genitaalikirukiaan tai jonkunnäköiseen sukuelikirukiaan, leikataan seksielimiä tai leikataan elimiä jotenkin.

toiseen suuntaan tai päinvästäkkaiseen suuntaan. Ja luonnollisesti seksuaalisuus on tärkeä osa ja se, miten kokee oman kehonsa, kokee, onko viehättävä ja viehättävä siinä omassa koetussa sukupuoli-identiteetissään. Mutta tämän potilasryhmän kohdalla mä sanoisin, että nimenomaan suurin ja tärkein syy hakeutua nimenomaan on se

Eli tehdään naisen rinnoista tai rintakehästä miehen rintakehä. Ja siinä on tosiaan, niin kuin sanoit, erilaisia vaihtoehtoja. Rajavia tekijöitä on useimmiten se, paljonko sitä ylimääräistä poistettavaa rintarauhasta on, paljonko on poistettavaa ihoa, missä sijaitsee nännit, kuinka isot on nännipihat.

Paljonko täytyy muuttaa vaikka nämä nipihojen paikkaa ja nimenomaan paljonko sitä poistettavaa kudosta on myös ihonlaadulla ja monilla muilla asioilla. Ei totta kai potilaalla omalla toiveellaan merkitystä.

Lähtökohtaisesti voin sanoa, että tavallaan kaksi eri tekniikkaa, joissa molemmissa on tämmöistä pientä refinementia tietyllä tavalla, että millä tavalla ihan yksityiskohtaisesti asia tehdään, niin siitä voi keskustella sitten leikkaavan plastiikkakirukin vastaanotolla, mutta lähtökohtaisesti meillä on kaksi vaihtoehtoa. Meillä on isorintasiipotilaita.

joilla on aika löyhä, laskeutuva rinnan iho ja kohtuu isot nännipihat, jotka ei ole mitenkään erityisen maskuliinisella paikalla. Silloin me useimmiten puhutaan tällaisesta kaksoiskaariviilosta, eli amputoidaan tavallaan rinnalta ylimäärä iho, rauhaskudos, rasvakudos ja siirretään nännit maskuliiniselle paikalle. Useimmiten vähän nännipihaa pienennetään ja nänniäkin voidaan pienentää. Ne usein laitetaan ihonsiirteinä paikalleen.

Silloin tämän toimenpiteen lopputuloksena on pysyvä poikittaiset horisontaaliset arvet rintakehällä. Toisena vaihtoehtona on pienirintasille ihmisille vaihtoehto tehdä vain pieni avaus nännipihan reunaa, jota kautta voidaan poistaa sitä kautta ylimääräinen rinta rauhanen ja rasvakudosta ja ehkä pieni määrä ihoa sen kanssa.

Etu on tietyllä tavalla pieni, kohtuunekymätön arpi sinne lännipihan reunassa, mutta kyseinen menetelmä soveltuu vaan aika pienelle osalle näistä mastektomia-potilaista. Eli siinä on paljon tämmöistä, mikä tavallaan kirukin pitää myös miettiä, että mikä on järkevä etukin yhdessä sopii. Kaikki eikä ole kaikille. Ja joskus potilailla on omia vahvoja toiveita, vaikka aika isorintaisia potilaita, jotka kuitenkin tavallaan toivovat pieniä arpia. Kaikki ihan luonnollisesti toivovat pieniä arpia.

mahdollisimman näkymättömiä arpia. Arvet ei saa olla transportialalla stigma, mutta aika usein kumminkin joudutaan vaihtoehtoon, jos nimenomaan riittävästi täytyy sitä ihoa poistaa ja silloin päädytään poikittaisiin arpiin. Se horisontaalinen arpi