Fidaa Abuhamdiya

Monet ihmiset eivät pysty tarjoamaan olivoilta, koska se on noin 20 dollarista tai 18-15 dollarista yhden literistä. Joten ihmiset eivät pysty tarjoamaan sitä. Ihmiset muuttuvat olivoilta toiselle olivalle.

Maria Canabal. Olen ollut hyvin kiinnostunut Fidaan, kun hän sanoi, että nyt Palestinaan ei ole olivoilaa. Heillä on ruokaa ja tämä on tehtävä. Olet edelleen muuttunut tuohon tarinan. Pidä aikaa, Mariaa.

Olen pahoillani, koska minulla on yli 15 päivää, kun olen saanut yli litran olivaa. Ja se on todella haastavaa, että heille on saanut olivaa. Se on traumaattista. En ole palestiinalainen, mutta katsokaa minua. En voi muistaa heille. On paljon tavoitteita haastaa ihmisiä. Ja se ei ole vain haastavaa, vaan se myös vahvistaa sinun identiteettiäsi ja taistelua, joka on olivaa.

Tällä puolella, Wawiralla, käy hyvin... Käy oikeastaan sotilaalla. Sotilaalla käy hyvin suuri osa, sanotaanko, konfliktoa. Sanovat, että Sotilaalla ei ole sotilaalla. Sanovat, että on konflikti. Kun aloittaa rauhallisuuskysymyksiä, suunnitelma oli tuoda maan takaisin maanomaisille. Koska aiemmin se oli rauha ja sotilaallisuus.

Joten kansainväliset ihmiset voivat nyt rakentaa omaa maaansa. Se on heidän maaansa. Hän teki tämän kooperatiivin eri naisille. Hän teki kulttuurifestivalin. He tekevät tradiittisen kuisinan, kulttuurimetodista. Se on tapa edistää ja olla ylpeä hänen aloistaan, joka oli myös tämän vuoden teemana.

Seuraamalla hänen kanssaan oli restauraattori Carina Soto, joka oli saanut sen Amazoniin viime vuonna nähdä Lilias projektin toimintaa. Yksi asia, jonka pitäisi laittaa keskusteluun, on se, että minäkin olen kolombilainen. En tiedä mitään Amazonian gastronomiaista. Se on todella pahaa. Olemme käyneet aikoja, joissa emme pystyneet todella kävelemään maailmassa.

Nyt paljon asioita on muuttunut. Paljon sotilasryhmästä on ottanut takaisin sotilasryhmää, ja paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille paikallisille

to earn money, to show what Colombia is also about. And so many ethnic groups and so many languages are still alive. We need to give them more visibility, more empowerment. And they need money to live, like all of us. So this type of offerings, the gastronomy offer, is definitely the most sustainable one. And definitely making sure that these communities are actually getting paid and they're getting a decent living. There's no other way.

When Maria sent me the topic for this year's forum, Roots and Roads, I nearly fell off my chair. I'd just written my family memoir called Strong Roots. The memoir spans a hundred years of my family history, and I was hoping to tell a Ukrainian story through the lens of a family.

Koska me näemme sotilasta, ja me näemme lakia, ja me näemme ilmoituksia. Tämä on melkein kuin jonkinlainen henkilökohtainen näkökulma. Ja minä haluaisin, että ihmiset oppivat meidän henkilöstömme, ja että he todella tuntevat meidät, ja ymmärtävät meidät, ja toivottavasti pysyvät tuottamaan meidät. Me olemme nyt neljän vuoden tästä pahasta sotilasta.

Kun ajattelen kivuja, ajattelen kivuja, joilla on vanhemmat sydämessä. Ja ajattelen nuorten lapsia. Minulla on kaksi lasta. Yksi on 14-vuotias Sasha ja yksi on 6-vuotias Wilfred.

Routteellisuus on turvallisuus ja turvallisuus, oikein? Se on routteellisuus paikalle, jossa tuntuu turvallisena. Sinulla on kotona, sinulla on kotona. Ukrainien kotona on erittäin tärkeää. Joten, kun ajattelen rautaa, ajattelen ruotsia. Ajattelen luonnollisesti ruotsia. Tietysti ajattelen piirteitä. Se on varmasti ensimmäinen kuvio, joka tuntuu minulle.

Sitten mennään Rhoadsiin. Oikeastaan, ensimmäinen associaatio, ensimmäinen asia, jota tunnen, kun kuunnellaan Rhoadsia, on todennäköisyys ja häiriö. Toisella päivällä tajusin, ettei kukaan vanhempani elämässäni pysähtynyt tällaiseen haasteeseen.

Hän oli Moissain tyyppi, Beschastny, joka oli viitavuotantaja ja joka oli myös valkoilijärjestelmässä. Suomessa on valkoilijärjestelmä. Stalinin alussa Lucia's family land was taken away and as a child, along with her five siblings, she was forced onto a train and deported. Lucia's family land was taken all the way to the Finnish border.

Vologdaan, ja hänet jätettiin ilman iltapäivää metsään, ilman mitään. Hän oli hieno puheenjohtaja. Tämä on se osa tarinasta, joka tuntuu kuin gothista puhelimista.

Kaikki naiset menivät nukkumaan ja aloittivat toivoa. Vanhemmat ja vanhemmat menivät ulkopuolelle auttamaan heitä. Onneksi he löysivät erittäin yksilöitä ruskalaisten uskontoja ja saivat heidät.

Kaikki pysyivät paikoilleen. Luulen, että voin edelleen kuvitella sitä. Täällä oli ruumi, jossa oli ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin ruumiin

Suomalaisen terapian jälkeen, käsittämällä omaa tunteitaan ja saamalla hieman ruokaa ja ruokaa, saamalla lapsia menemään ylös. Voin ajatella, että se oli todella terveellinen asia heille. Olia oppi näiden kaupungin käsittelyjen ja perheiden tarinoiden käsittelyjä, jopa Lucia's Borshista, joita hän teki minulle loppuun ja Yhdysvalloissa.

Se on keittiöä, vihreää ja vihreää, mikä on hyvin suomalaisen suomalaisen asian asiaa. Veneitä, kärjää, vihreää. Se on täynnä ruokaa. Kuten näet, se on ruokaa, mutta kuten isäni sanoi, se täytyy olla niin täynnä ruokaa, että kun laitat ruokaa sisällä, se ei pitäisi jäädä alas. Se on se. Olen päässyt testiin. Kyllä, ruokat ovat mahtavia. Kyllä.

Minun vanhemmat, kun he lähtivät sydän-Ukraineen, joka on edelleen russien sotilaisilla, kun he lähtivät, he menivät Italialle, jotta he pysyisivät isäni paikassa. Ja minä tulin kuusi tuntia ennen heitä, koska en halunnut heitä menemään tämän kylmän, ilman talon.