Holly Gibbs

Olen aina tehty sitä, kun lapsi puhutti. Kun hän alkoi kehittämään näkökulmaa, olin todella kiinnostunut ja iloinen siitä, että hän aloitti ja teki näitä mahtavia tarinoita, joilla oli alusta, keskustelua ja loppua, ja karaktereita ja joskus moralit. Haluan saada heitä jostain tavalla.

And I also wanted to honor the musicality that I kind of heard in them. They felt like songs to me. And then I also wanted to capture this kind of fleeting moment, bottling up this particular stage in her development. So she could see her mom.

How involved is your daughter in the process? Does she get final approval? She does. She really does. She's actually very, very involved. The way that it works is that I will capture her telling a story somehow. Sometimes, if I'm lucky, I'll capture it in audio.

Kun sanon jotain hänelle, hän korreloi tai muuttaa sitä. Hänellä on paljon mielipiteitä siitä, miten tarina pitäisi mennä. Sanon jotain hänelle ja hän sanoo, että ei, sinä olet väärin. Tarinat ovat eläviä, he ovat jatkuvasti kehittyneitä. Paljon ihmisiä online rakastavat sitä, että sinä käytät hänen tarkoituksiaan. Ja et käyttäisi vanhempiaan tai logiikkaan tätä.

Se on tavallaan dokumentaatiota. Haluan todella saada tämän hetken. Se ei ole se, että saadaan esityksen ja käsitellään sen vanhemmille tai muuttaa sitä, mitä mielestäni tarvitsee. Se on saada hänet ja rakastaa hänen erityisen ajatuksensa ajatteluun. Se liittyy myös vanhemmille. Vanhemmat kuulevat niitä kertoja ja se vie heitä takaisin, kun heidän lapsensa oli sellainen.

As someone that grew up wanting to be a mermaid, it took me right back to being young. Parents hear their kids, but kids hear themselves. People hear themselves in these songs. And I think there's something touching there, that she's very free to say what she wants to say exactly how she wants to say it. And there's no judgment, and there's no correcting, and there's no interrupting.

When people hear that, I think there's something that we feel connected to the child in us that was able to speak freely and dream up what they wanted to dream up without fear of being judged or having what they say be immediately evaluated by people around them.

Tämä on todella meneillistä. En tiedä, voinko todella kuvitella tämän tuntemuksen. Olen aina muuttunut päivittäin siihen, mitä ihmiset ovat sanoneet, miten tämä musiikki vaikuttaa heille. Se on hienoa ajatella, että tämä musiikki voi auttaa joku koko ajan. Olen saanut kommentteja ja kommentteja samanlaisia teemoja, joita olen vain...

ja en tiedä, voinko tarkastella juuri sitä tunnetta. Se tuntuu vielä erittäin surulliselta, mutta olen ylpeä isäni, ja olen iloinen, että olin voinut käyttää tätä musiikkia, jotta voin liittyä ihmisten kanssa. Ja kuinka paljon iloa se teki sinulle? Oh, yllättävää iloa. Tällainen lämpötilanne on, mielestäni, ystävyys. Ja olen todella kiitollinen siitä,

Wow, that's an incredible question. I think just, I'm listening, and no matter what you say, I will accept it. There's beauty in whatever it is that you're thinking, and the way that you're thinking it is beautiful, without me having to do anything at all. All you've ever had to be is my daughter, and you're nailing it.

Uudet Samsung Galaxy Buds 4 Pro-nappikuulokkeet. Isompi soundi samassa koossa. 20 prosenttia suurempi kaiutin tuo syvemmän äänen. Huippuluokan soundi. Tutustu samsung.com This is the Happy Pod from the BBC World Service.

Olen Holly Gibbs ja tämän lisäksi... Se tuntui todella erilaiselta ja hyvältä minulle, koska näyttämällä ystäviini, että tämä on se, mitä tuntuu tehdä yksi ja se, mitä tuntuu tehdä prosthetisen käden. Työntekijä, jonka koulutuksella auttoi tehdä uuden prosthetisen käden.

The students using AI to help rescue people trapped after earthquakes. We are very focused and we want to make it so that it can be used or deployed in actual rebel zones, because we want to have that impact. Plus the scientists saving a plant that's crucial in tackling climate change.

Aloitamme New South Walesin Australiassa, jossa nuori ryhmä on työskennellyt yhdessä uudelleen yhdistämällä uuden koulutuksen. 14-vuotias Lois Agnello oli syntynyt uudelleen uudelleen uudelleen uudelleen uudelleen uudelleen uudelleen uudelleen uudelleen uudelleen uudelleen.

The idea has now grown into a passion project, with the students wanting to make more for people who need them. I spoke to Lois and her teacher Lloyd Godson and started by asking Lloyd about the project.

Lois, can you tell me why you wanted to make a hand with your classmates? It just like came to me and I'm like, hey Lloyd, can we make a hand?

Hän sanoi, että kyllä, mennään. Se tuntui todella erilaiselta ja hyvältä minulle, koska se on näyttänyt ystäviini, että tämä on se, mitä tuntuu tehdä yksi ja mitä tuntuu, että on prosthetinen käynti ja kaikki se. Luulen, että sinulle myös, Lois, sanoit, että olit melko yllättynyt, että ystäviisiä halusivat auttaa sinua. Sanoit, että tuntui todella hyvältä, että he itse asiassa halusivat.

They actually cared enough to want to learn how to do this and make one for you. And Lois, can you tell me what your favourite part of the process was? My favourite part was probably actually getting the people to join the project and stuff. Seeing people asking me, can I join this? It looks so fun. And I'm like, yeah, sure.

Lloyd, mitä luulet, että opiskelijat saivat tästä ulos?

Lois, why is it important that we all embrace our differences? Because if everyone was the same, it'd be like a bunch of robots on earth. We'd want everyone to be different.