John R. Miles

Tämä on silmäturvallisuus. Se on se, mitä tapahtuu, kun yritämme käsitellä tarkoituksia sanat yksinkertaisesti, ilmoittamalla näkyvän liikunnan, joka käsitellään niiden välillä. Tänään menemme takaisin yhdestä viikonloppuun, ja löydämme, mitä on vaikuttanut. Yhdistämme, miksi asioita, joita käsitellään vaikeimmin, ovat usein asioita, jotka jättävät meidät tyhjäksi, ja miksi todellista tarkoituksia ei löydä sanat, joita puhumme, vaan silmät, joita osallistumme niiden välillä.

Tervetuloa PassionStruckiin! Olen sinun järjestäjäsi, John Miles. Tämä on esiintyminen, jossa tutustumme ihmisoikeuteen ja siitä, mitä se todella tarkoittaa elämään niin kuin se on tärkeää. Joka viikko minä asun muodostajien, luomajien, tutkimustietojen ja päiväkirjojen kanssa, jotta voidaan käsitellä ihmisen kokemus ja ymmärtää tuotteita, jotka auttavat meidät liittymään tarkoituksiin, vahvistamaan sitä, mitä vaikuttaa ja pysyä täydellisessä esityksessä siitä, minkä voimme olla.

Joko suunnittelemaan tulevaisuutta, kehittämällä asiantuntijana tai haastatteluun, tämä ilmaisu on sinun pystymäsi kasvamaan tarkkaan ja toimimaan tarkkaan. Koska yksityiskohtainen elämä tarkkaan tarkkaan, yhteyden ja vaikutuksen elämässä on valita elämään niin kuin olet tärkeä.

Hello friends welcome to episode 720 of passion struck we're deep in our series the meaning makers earlier this week we explored the raw materials the human bond with two extraordinary voices on tuesday shauna pearson joined us to unpack invisible adhd in women the hidden cost of being unseen the emotional chaos that can

ja kuulemme vahvasti tunteemme arvoa ja kuulemme, miten näkökulma ja tuottaminen kestävät ympäristöä. Sitten viikonloppuna Robin Kaslewitz tuotti meidät posttraumaattiseen perintöön, joka rikkii kylmyksiä ympäristön painoa ja luo eläminen turvallisuuteen.

and forging belonging for our children and our inner child through intentional presence and repair. Together they point to a profound truth. Significance is the architecture we reveal in silence, but meaning is the binding agent we apply together, often without ever saying a word.

Yleensä ajattelemme tarkoituksen kuin jotain, jota käsittelemme. Puhumme olemisesta vastauksistamme. Olemme yrittäneet jättää suuret suunnitelmiamme, jota olemme yrittäneet jättää. Pidämme vuosia rakentamassa näitä sanoja, rehoitamassa niitä, puhumassa niitä äänellä, ajattelemme, että jos voimme nimenomaan nimenomaan nimenomaan nimenomaan nimenomaan nimenomaan nimenomaan nimenomaan nimenomaan nimenomaan nimenomaan

Mutta jos katsotaan pitkästä historiasta ja monesta nykyisestä elämästä, nähdään, että sanat eivät aina pysy, vaan silmät yhdessä niiden välissä. Ilman yhdistelmää, vihreimmät esitykset maailmassa ovat vain vihreä vihreä.

vulnerable in our own lives we call that feeling quiet disconnection a haunting suspicion that while we have said all the right things we are still one unspoken moment away from it all coming undone today we move from the words of silence between them we move from the meaning we try to speak the meaning that speaks itself through presence before we dive in a quick note on a project that mirrors these themes of significance and belonging

We often spend our adult lives trying to rediscover the value we should have been anchored in as children. My new children's book, You Matter, Luma, which is coming out on February 24th, is a bridge to that truth. A reminder that your significance isn't earned by performance, it's a fact of your existence. You can pre-order it now at Barnes & Noble or YouMatterLuma.com.

If this episode resonates, please share it with someone navigating a similar season. And if you haven't yet, a five-star rating or review on Apple Podcasts or Spotify helps these conversations reach the people who need them most. Thank you for choosing PassionStruck and choosing me to be your host and guide on your journey to creating an intentional life. Now, let that journey begin.

Katsokaa tätä. Se oli lämpöinen päivä Austinissa. Tällainen, jossa ilma jää läpi järjestelmää ja eläviä oikkoja laittavat pitkän vahvistuksen ympäristöön. Minun isäni Carolyn ja minä kävelimme ympäristöön yhdessä. Hän puhui herran, minun isäni. Hänellä oli pysyvää urheilua, kun hän puhui ympäristöön hänen ympäristöön.

ja pysyivät häntä yhdessä vanhempiaan, ja käsittelevät häntä rakkaudesta, jota hän piti kouluttaa. Kun hän puhui, hänen näytti pysyviin veteen, ja aina hänen käsi pysyviin minuun. Tuo yksinkertaisuus tuntui kaikkein.

I had no idea, none of us did, that this would be one of our last walks together. She died three days later. In that moment, the words were just the surface. The real inheritance was happening underneath, the rhythm of our footsteps.

The stillness of the lake was a transfer of meaning that didn't need a dictionary. She passed on belonging, inheritance and love through the simple fact of being there together. It was a knowing soaked into the body and the silence between sentences. The lake, the path.

brushing hand these things acted as the glue holding it all the words were the surface the real passing happened underneath that walk showed a basic truth the strongest meaning often comes without words it adjusts itself through being present through relationship through the quiet spots where words fade something deeper connects right to us carolyn's attention to my nephew was a living example

of making sure I would last long after she was gone. The meaning steadied itself in the sense of ongoing care, the unspoken promise that someone would keep going what mattered. This is what Dr. Lisa Miller calls the awakened brain. When I interviewed her in episode 532, she spoke about her fMRI research at Columbia University, where she discovered that we have a built-in sensing system of significance.

When we are in that state of deep connection, like that walk by the lake, our brain bypasses the narrow paths of regular language and activates a higher powered neural circuit that handles stress and hope differently. When this link turns on, the system handles stress in a new way. Hope holds steady during tough times. A life feels full of purpose, even without words to back it up. Two people can do the same thing, yet feel totally different levels of purpose.

based on whether the sensing path stays clear and gets blocked by clutter. The reset starts purposely cutting back that clutter. When presence does the passing, when the silence between sentences holds what words by themselves can't keep up, meaning steadies the whole setup from the inside. That kind of quiet, wordless passing shows up in everyday life more than we think. Lisa's work points to why it happens.

our brains have this built-in way to pick up on connection and purpose often completely outside of language when it kicks in stress eases up hope holds steady and life starts feeling like it matters even on tough days the same situation can feel empty to one person and full of meaning to another it comes down to whether that inner channel is clear