Max Pearson

Jenny didn't know what to do. She had no way of contacting her family, no money and no car keys. She went to the nearby Hamilton Road police station, where she was advised to go to the Hillsborough Boys Club, where friends and relatives of missing people were being told to wait.

There she met a social worker who suggested they go to the Northern General Hospital to look for Trevor, Vicky and Sarah. They told me that they'd had a Victoria Hicks. By had I thought they meant that they'd had her, treated her and she'd been discharged. That meant she was okay, so my spirits lifted.

Minulta kysyttiin, olisiko minä menossa sisällä ja odotella, ja joku tulisi puhumaan minulle. Tohtori tuli ja sanoi minulle, oletko sinä Victoria Hicksin vanhempi? Ennen kuin hän voi sanoa mitään, sanoin, että sinä kertoisit minulle, että hän on syntynyt, eikö sinä? Hän sanoi, että kyllä. Ja siinä vaiheessa alkoi jatkaa minun maailmaani.

Meanwhile Trevor arrived after having been to the Royal Hallamshire Hospital to look for Sarah. Trevor told me that he'd managed to get out of the Leppington Terrace onto the pitch, where he'd found Sarah and Vicky lying side by side, unconscious.

He tried to resuscitate both of them. He was going from one to the other. Trevor had gone in an ambulance with Vicky to the Northern General Hospital. He'd had to leave Sarah on the pitch because there was no room for Sarah in the ambulance. And that Trevor had been told that Sarah would be brought to the hospital in the next ambulance.

Joten Trevor oli tehnyt tämän hirveän päätöksen. Ja miten joku koskaan tekee sellaista valtaa, en tiedä. In order to find Sarah, Jenny and Trevor were advised to return to the football ground, where a temporary mortuary had been set up.

Olimme liittyneet isolle vihreällä baasipuolelle, jossa oli noin 80 polaroidia kuvia. Muistan, että sanoin, että kaikki nämä ihmiset ovat muuttuneet. Poliisilähtö sanoi, että se on parempi kuin se, rakkaus, me emme ole vielä saaneet kuvia.

Ja muistan, että ensimmäistä kertaa, kun katsoin, en pystynyt nähdä hänet. Ja sanoin, että hän ei ole siellä. Ja poliisilähtö sanoi, että katso vielä, rakkaus. Ja kun katsoin toista kertaa, näin hänet. Näin Saraha.

All we wanted to do was go home. I don't remember an awful lot about the journey at all. I do remember arriving home and getting out of the car and couldn't wait to get into the house and going straight upstairs into the girls' bedroom to check if they were there.

Lähiö oli antanut minulle valkoisen pakon Vickiin ja hänen katsojiaan. Ja muistan, että olin erittäin kiinnostunut valkoisen pakoon. Kukaan ei nukkunut.

Ja sitten minulla oli yksi huomio, joka oli hyvin alkaen päivänä, ja se oli Vickin ystävän äiti. Hän sanoi minulle, että kiitos, että sinut kaikki on turvassa. Ja minä muistan, että sanoin, että Trevor ja minä olemme. Ja hän sanoi, että naiset ovat kuoneet.

94 ihmistä on muuttunut tuohon päivään. Kolme muuta on muuttunut heidän ongelmiinsa seuraavien päivien ja vuosien jälkeen. Januari 1990, neljä kuukautta jäljellä, onnistuva raportti tilanteeseen, joka tarkoittaa muuttumisen all-seater-stadioniin, mikä liittyy järjestelmään järjestelmään järjestelmään järjestelmään järjestelmään järjestelmään järjestelmään järjestelmään järjestelmään.

In 1991 the inquests returned verdicts of accidental death, which was hugely controversial. But in 2012, after an independent panel report, the High Court quashed the verdicts, and in 2014 the new Hillsborough inquests opened. In 2016, 27 years after the tragedy, they concluded that all victims had been unlawfully killed, and that there was no behaviour on the part of the fans which contributed to the situation.

In 2025 the Independent Office for Police Conduct report found that there were fundamental failures and concerted efforts to blame fans.

Puhuimme, että A. olisimme osallistuneet yhdestä suomalaisesta järjestelmästä, B. yhdestä suomalaisesta järjestelmästä, ja että se olisi 24 vuotta ennen kuin löydämme todellisen totuuden omien lapsen kuolemistaan.

Jenni Hicks puhui Rachel Nailerista, jossa puhuttiin hänen muistinsa yhdellisimpiä hetkiä britishin poliittisessa koulutushistoriassa, 1989. Seuraavaksi vastauksemme on taistelua avangardin maailmalle. Siihen mennään vuonna 1999, kun britishin taistelijan suurimpi tehtävä, Unmade Bed, oli nomenoitu suomalaisuuteen. Natasha Fernandez on käynyt arkkia.

This is art. Well, to be honest, it's not actually. It's an unmade bed. But a very similar one, slept in by Tracey Emin, has turned out to be the star attraction at the Tate Gallery. And she's a hot favourite for the Turner Prize tonight. That's BBC television presenter Nick Ross hosting a debate about conceptual and modern art on the day the winner of the prestigious Turner Art Prize was announced.

Kamera jää hänelle, kun hän laittaa uudestaan taiteen sopimuksen nimeltä My Bed. Se on ympäröivä ja luottamattomia kirjoja. Kuten tämä. Se on kaikenlaisia rikkoja ja kondomia. En katsota niitä. Hän laittaa uudestaan sopimuksen nimeltä My Bed. Sitten hän kysyy yleisöstä, onko he voivat ottaa taiteen oikeasti. Ovatko he ottaneet meidät, tai olemme, ainakin monet, melkein yksinkertaiset, vaikka Philistinein, näistä asioista?

Yleisöliitto oli luotettu tuollaisen vuoden Turner Prize-romanttiin, Tracy Emin. Kun olin nuorempi, ihmiset ajattelivat, että minä tein hyvin narsisistisen ja hyvin itsemyyden ja hyvin väärän työtä, koska se oli minä, minä, minä. Mutta nyt, nyt ajat ovat muuttuneet. Ihmiset huomioivat, että tekeminen työtä rauhassa, aborttiin, nuorten seksiin, kaikki nämä asiat ovat todella tärkeitä, koska ne pitää keskustella.

Tämä on Tracey Emin puhumassa BBCin vuonna 2025, melkein 25 vuotta sitten, kun hän tuli suomalaisuudelle tämän Turner Prize-nominatioon. Lopulta 90-luvulla oli mielenkiintoinen aika maailmalle ja Yhdysvalloille. Joo, 90-luvulla, kiva Britannia. Luulen, että oli tämä tunne oktimismista ja se tunne, että me otimme asioita olemassa ja teimme asioita ja että me animme itseämme oman voimamme.