Mick Hunt

Yksi eri kaksi henkilöä tarvitsee kukkua. En tarkoita sitä jokaisella tavalla. Yksi eri kaksi henkilöä tarvitsee kukkua. Minä olen täällä sinulle. Kun kuulet näitä tietoja, miten se teki Rudi Rushfieldia? Se oli niin hauskaa, kun puhuttiin tästä. Tiedät, että me harjoittelemme näitä esiintymiä. Kun puhuttiin siitä, se oli enemmän...

I'm here for it, man. You know, I think sometimes talking about, I hate to talk about my past because I've kind of turned the page on a lot of those things. But sometimes talking through it is like therapy, you know, like, you know, I put you in therapy to talk about you and Steve Harvey, right? Like episode three. Yeah, you did that. Yeah.

Episode 3, Pound the Punchline, go check that one out. I'm ready for this therapy session. I have no idea because I told you, yeah, let's talk about it. But I was like, I'll be an open book. This will be my therapy session. I think a lot of people are going to get that out. So I'm going to let Rudy ask me questions, get me to talk about certain things. And I'm going to do the same for him. And I think, especially for men that are watching and listening, these are things we got to do.

From like the age of three, before I turned four. It's a weird thing, man. And I can't explain it to people to where they grasp it.

En tarkoita hetkiä, mutta voin muistaa joka päivä. Suomessa ajattelin, että kaikki voisivat tehdä sitä. Olen voinut ymmärtää, kuka olen, miten olen tullut sinne ja niin edelleen. Mutta kun se alkoi? Kuten sanoin, voin muistaa joka päivä yli kolme tai neljä päivää.

My sister was just born, so I have three siblings, so I'm the oldest. My sister is three and a half years younger than me, and my brother is 18 years younger than me. My brother was born right before I left for college, so just to put some paint on the canvas for everybody. Yeah, yeah. But my sister was just born, and I remember hearing my dad yelling at my mom, like yelling, and I remember pounding, right?

Tai kukkua, kukkua. Ja niin kolmen, ymmärsin, mitä se oli.

I'm not going to exaggerate and say every day, but weekly that was a recurrence. But I also knew as I got older, and it probably started at 10, or not probably, it started at 10, that I couldn't let that be reality, man. I couldn't let that be the norm, because for the most part, nobody knew that it was going on. Nobody knew the abuse. And yes, physical, but I think what was more impactful for me was the emotional, the financial abuse aspect.

that my mom went through. My mom used to have the greatest smile. I remember there were years that I never saw that smile.

Kyllä, joten tässä on vihreä asia, ja sanon tämän täysin, koska tiedän, että on muita ihmisiä, joita tämä vaihtaa. Olin kasvanut kaksipuolella, mutta kasvanut yhdellä äidillä samaan aikaan. Minun isäni oli yleensä siellä, mutta emosiallisesti, mentaallisesti, isänä, ei.

I can count on one hand at max seven fingers, like true father-son moments of like, I need to talk to you or whatever. I can count those, right? Shouldn't be able to count those. I can count those. So he was there. He just wasn't present. I think that's the right way to say it. He wasn't present.

Ja niin minulle se ei ollut koskaan yksi niistä asioista, joita minun piti ymmärtää, tai meidän piti katsoa, missä seuraava tuotantosi tuli. Se ei ollut koskaan ongelma. Minulla on yllättynyt perhe. Mutta minä sanoisin, että useimmat ihmiset eivät tunneet, että se oli tapahtunut, tai jos se oli tapahtunut, niin se oli katsottava heitä, jotta taitaisiin, että kaikki olisi hyvä. Kuitenkin, ei finanssaalisen näkökulmasta, vaan itse asiassa.

Mutta kaupungissani meillä oli yksi hienoimmista näyttäviä asioita, kuten ulkopuolella, järjestelmä, mahtavaa ja niin edelleen. Ylipäätään se tuntui kuin järjestelmä. Ylipäätään se oli kylmää. Ylipäätään se oli pahaa. Kun mietin takaisin vanhempani, niin ylipäätään valot olivat lähellä.

Yeah, I mean, he would probably say we had a relationship, but me being on the other end, we didn't, because we didn't talk about life much, man. I was the kid that would go to football, basketball practice, my dad would be there, and then I'd go home and have to have another practice, because it wasn't good enough. I'd be the kid that scored four touchdowns in a game, scored 20-25 points in a game, but what was pointed out was what I did wrong. And I'm being real. Actually, I appreciated that.

Mutta se oli joka päivä minulle. Joka päivä näyttämällä, missä voin olla parempi tai mitä se oli tapahtunut. Ja taas, en tarvinnut... Se teki minua paremmin itse asiassa. En tarvinnut kattoja takaisin. Ja luulen, että se on se, mikä muuttaa minua tänään, että en tarvinnut kattoja takaisin. Minä olen niin varma, koska isäni teki minua niin. Joten jos oli yksi hyvä asia, jota hän teki, se oli, että hän teki minua maailman paras ympäristö.

En sano, että olen käynyt asioista, joita ihmiset eivät ole käyneet. Minun tilanteeni ei ole kuitenkaan se, että olen yrittänyt vahvistaa joku. Koska ihmiset ovat käyneet paljon huonoja asioita kuin minä. Voin varmistaa, että ihmiset ovat käyneet paljon huonoja asioita kuin minä. Isäni oli huonosti isäni.

Silloin aloitin ymmärtämään ilmaisen ympäristön, jotta voin olla tuotantokysynti. Kun voin. Aloitin ymmärtämään, mitä pysyivät isäni tai mitä tuli häneen. Olin varma, että se käsittely meni minulle.

Ennen kuin muualla. Niin paljon kuin voin. En voinut kontrolloida. Niin paljon kuin voin. Niin paljon kuin voin. Niin paljon kuin voin. Niin paljon kuin voin.

Ja ensimmäisenä he ymmärtävät psykologian, mitä tuli tähän, mutta oli hetki, kun isäni oli mielessä, ja sanon vain niin. Olen varmasti 14-15 vuotta vanha ja rauhoitan rauhoita. Voin nähdä, että asia rakentuu hänelle. Hän kysyy isäni ja isäni jotain, ja minä sanon, että en, en, en, en. Näen, missä tämä menee. Rauhoitan rauhoita ja rauhoitan pysyvän kivun.

Hän oli jo jo jo jo jo jo jo jo jo jo jo jo