Pablo Olalquiaga

Olemme kuunnelleet hieman arkkitehtuurin traileria, joka uudistui muutaman päivän aikana. Se kertoo meille historiaa, joka elettiin 1980-luvun ajan. Se projekti antoi luonnolle Defensin arkkia, Pariisin keskustelussa. Se on historia, jossa on todella hieno ihmisalaisuus osallistujan osalta.

Hän oli modesti arkkitehti, joka alussa vain teki omaa kotiaan ja neljä kappaleita ja tietysti esittää projekti ja venevät kaikkia suuria projekteja, jotka olivat esittäneet tämän tehtävän.

Jos puhutaan Johan Otto von Späcklenssenin, joka on suomalainen arkkitehti, joka esittää tätä elokuvan tarinaa, niin meillä on myös Pablo Olalquiaga, joka on KUAM-vicedekanat, Madridin arkkitehtuiden yliopiston yliopisto. Pablo, tervetuloa tarinaan.

Tervetuloa, miten menee? Sanoin nyt kiinni mikrofoniin ja sanoin, että olet Klaes Van, actor, joka sopii Sperkelsenä. Mikä on tämä Johan Otto von Sperkelsen, joka vahvistaa tämän konkurssin 1982?

Yksi arkkitehti, jota kukaan ei tiennyt, joka ei tehnyt mitään isoja asioita. Ei kuitenkaan mitään, mutta isoja asioita. Ja tuntuu, että se esitetään projektiin, johon aina menevät isoja arkkitehti-arkkitehtiöitä, jotka tekevät tutkimuksia maailmanlaajuisissa paikoissa. Ja tämä hän on niin modesti, että meni ja otti sen.

Yksi asia on olla hyvä arkkitehti ja toinen asia on olla tietty arkkitehti. On tiettyjä arkkitehtoja, hyviä arkkitehtoja ja hyviä ei-tiettyjä arkkitehtoja. Ja tämä oli tapaus. Lisäksi arkkitehti puhuu myös siitä, mitä elokuvassa puhutaan. Arkkitehti on myös se yleisimmäinen, melko mystinen osa arkkitehtoista, Sprekkelsen.

Se on täydellisesti kuvattu elokuvaan. Oliko hän todella mystinen ja introvertinen? Tiedän, että hän ei kuitenkaan tiedä mitään. Luulen, että elokuvan kautta he ovat käyttäneet henkilökohtaisia tunteita, todennäköisesti isänsä.

melkein yksinkertaisesti, sekä asiakkaan liikkuvuudessa kuin itse asiakkaan elämässä. Lisäksi projekti, jonka hän suosittelee, on luultavasti sen tyyppinen. Se oli melkein yksi kubo. Mutta ehkä sen tyyppisyydellä on myös hienosti. Ja erityisesti elämä, jota hän lähettää tavoitteitaan.

materiaaleja, joita haluaisin käyttää. Te, arkkitehtit, ajattelette sen myös, että se ei välttämättä ole taiteen tehtävä. Se ei välttämättä ole taiteen tehtävä. Ehdottomasti me arvaamme lisää pintaa, koska se on estetinen, se on lähinnä meitä ja me identifikoimme ihmisten kanssa, mutta myös luoda voimaa maassa on myös tapa luoda taiteen kielen.

Marmol de Carrara, joka antaa rosaisen tonalaisen iltapäivän. Tämä koko projekti on todella kiinnostavaa. Luulen, että juuri konkurssin järjestäjä on toiminut paljon onnistumisesta. Aktori, joka sopii Mitterranda, Michel Faux, tekee sen erittäin hyvin. Ja tuossa esityksessä, jossa he ovat ympäri isoa kautta,

Tarkoituksena oli yhdistää Triunfo-arvon ja Defense-arvon, tämä uusi paikka. Se oli se, mitä Washingtonissa on, esimerkiksi obeliskissa.

Kaikki nämä arkkitehtäviä asioita tarkoittavat symbolismia, jotka antaa omaa kaupungiaan. Washingtonin ja USA-alueella on myös masoonalaisuusidea, jonka idea on hieman nukkuvaa, miettivää ja mystiikkiä, mutta Franciaan, Pariisissa vuosien 1980-luvun aikana haluttiin tehdä jotain samanlaista, luoda identiteetti monumenssien takia.

Yksi näkökulmasta, joka on myös yksi näkökulmasta, on se, että Sperkelsen ajatteli tehdä maailman ylipäätään. Yhä enemmän aloitimme arkkitehtuurin kieltä, jotta

Yksi idea, yksi tunne, joka on todella vaikeaa. Meillä on usein, erityisesti keskustelussa, kun katsoit Velazquezin kuvan, haluatko tai ei, sinä kertoisit hyvin sitä, mitä hänellä on. Jotkut ovat vaikeita, pikkasen lisäksi. Mutta sitten on myös taiteilijoiden tehtäviä, taiteilijoiden tai taiteilijan tehtäviä.

Kun hän tulee ja täytyy kertoa, mitä se on, se on pahaa. Pahaa. Pahaa, koska se on itse asiassa pysynyt eteenpäin sen idean, jonka hän halusi suositella. Mutta Defensin tapauksessa, jonka tiedän, koska olen ollut siellä useita kertoja, olen myös todella fani Jean-Michel Jacquesista, franskalaisista musiikkia, 1992. Luulen, että se oli makrokonsertti Defensin taustalla toleranssiin.

Voi olla, että jokaisella katsojalla on erilainen kokemus kuin ystävällisellä tai ystävällisellä. Ja se on myös hyvä. Ei kaikki pitäisi nähdä samaa. Kyllä. Ja tapaukset, joilla on oikeus nähdä näitä tapauksia ovat hyvin mysteerisiä.

Tällainen tärkeä asia tällä tasolla, niin kohdallisuudet ja tilanteet ovat hyvin kompleettisia. Ei kuitenkaan rauhoittaa lopulta paljon, vaikka se on historiallisissa kirjoissa. Tiedämme, mitä tapahtui, eikä sitä edelläkään. Ehkä yksi haasteita, joita Sprekkelsen sopii, oli se, ettei hänellä ole poliittisia aloja.

Ympäristön kohdalla, joka oli heidän projektinsa, mutta se oli myös Mitegannin projekti. Meidän pitäisi yhdistää kaksi tunnetta. En tiedä, oliko arkkitehti sinulla...

Pablo, olet saanut... En sano, että olet saanut pressiä tai muuta, mutta futbola ja terveydenhuolto, jossa kaikki miettivät. Minulla olisi kiva, jos tuossa olisi sivu, mutta tuossa on sivu. Luulen, että arkkitehtit, kun saavat hankkeen, usein henkilö, joka tekee hankkeen, tuntuu myös arkkitehtina.

Minusta on kuitenkin tyypillinen perhe ja voimakkaudet koko tarinan. Stefan de Mustière, jolla puhuttiin,