Sonja Lyubomirsky

So this is literally my number one happiness tip. The one thing I wish everybody knew, we will feel more loved if we become more known, if we learn to talk to people in a way that takes down the walls between us. The secret is super simple, yet I think massively profound. If you do one thing today to be happier, let it be this. Approach your next conversation differently from what you've done before.

First, by sharing from the heart. You take down your walls by sharing something real about yourself, not just your highlight reel. Whether with your best friend, colleague or first date, be brave enough to let others see the real you. Here's a simple practice. Start small. Pacing is really important.

So don't immediately share your deepest secret or trauma. If you go deep too fast, everyone's walls will come right back up again. Instead, in the beginning, maybe say something honest, like, I've had a rough day, instead of I'm fine.

Recent studies show that people will like you more when the conversation is deeper as opposed to shallower. Two, you help the other person lower their walls when you listen to them in order to learn not to respond. Quiet your voice so theirs can be heard. So during your next conversation, instead of mentally rehearsing your story, try to listen like there's going to be a quiz tomorrow.

Lisäksi kysy vielä yhden kysymyksen, jonka olisit normaalisti kysynyt. Kuten, miten se todella tuntui? Tällaiset kysymykset osoittavat, että olet juuri siellä heidän kanssaan. Miksi ensimmäistä kertaa joku kysyi sinulle todellisen kysymyksen elämästäsi? Se on rauhallista, mutta tutkimus näyttää, että ihmiset haluavat kysyä, ja he, jotka kysyvät kysymyksiä, ovat paremmin tyytyväisiä.

And yet you've probably all had this experience. Someone talks at you for an hour, tells you their whole life story, then walks away knowing nothing about you. Am I right? That's not what I meant. Sharing and listening hold hands. If you only share, it's a monologue. If you only listen, it's an interview. But when you do both, that's when the magic happens.

And that's it. It's really that simple. By sharing a little more and listening a little deeper, all of us can learn to take the walls down. If we do, we'll know one another better. We'll feel more loved. And we'll help the people in our lives feel more loved too. Thank you.

Olen ollut ongelmallisen tutkijana 36 vuotta, eli pitkän aikaa. Oli todella yllättävää, miten kaikki aloittiin. Tänään olen Stanfordin taustalla. Siinä kaikki aloittiin vuoden 1989. Siinä aloitin Ph.D.-ohjelman sosiaalisen psykologin kanssa. Ensimmäisenä päivänä asuin uudesta tutkijana. Hänen nimensä oli Lee Ross. Hän oli maailman ensimmäinen konfliktin ja ratkaisujen yksityiskohtainen.

Se tuntuu, että se ei ole mitään tyypillistä, ehkä toisesta tyypillisestä. Olemme käyneet ympäri kampusia, ja yksi kysyi, ja olen melko varma, että se oli hän, mitä on tyypillinen tyypillisyys? Ja miksi jotkut ovat tyypillisempiä kuin muut? Ja niin se alkoi. Vuonna 1989 ei ollut oikeastaan tyypillisestä tyypillisestä. Ed Diener, joka on oikeastaan työnantaja tyypillisestä tyypillisestä, hän ei edes kutsunut tyypillisyydestä, hän kutsui sen tyypillisen hyvinvoinnista. Joten siellä oli oikeastaan vain yksi tyypillinen tyypillinen tyypillinen tyypillinen tyypillinen.

Olen iloinen, että olit esittänyt konceptin tai termiä ongelma itse, koska se on niin usein käytetty, että se on melkein yli käytetty. Mitä ongelma itse asiassa tarkoittaa sinulle? Se on hyvä kysymys aloittaa. Olen esittänyt ongelman niin, että tutkijat esittävät ongelman niin, että se ongelma ongelmalla on kaksi komponenttia. Ensimmäinen komponentti on, että ongelmat, jotka ovat onnellisia, yleensä kokevat positiivisia tunteita.

Se voi olla rauhallisuus, entusiasia, ilo, rauhallisuus, rauhallisuus, ymmärrys. Joten käsittelee henkilöä ja tilannetta. Hyvät ihmiset kokevat enemmän positiivisia tunteita, eikä se tarkoita, että he kokevat niitä aina. Tietysti negatiiviset tunteet voivat olla läheisiä ja toimivaisia joitain tilanteita. Se on yksi osa. Toinen osa on mielessä, että elämä on hyvä. Että elämäsi on tyytyväinen. Että elämäsi edistetään hyvällä aikavälillä.

Tämän tekemisen jälkeen olemme tunneet, että melkein kaikki työskentelemme, jotka tekevät meidät onnellisempia, ovat niiden syy, että he tekevät meidät tunnettavampi tai rakastavampi toisiamme. Kun kirjoitan tykkäykseni äidille, tuntuvan rakastavaksi hänelle. Kun tekevän rakastavaksi ystävälle, tuntuvan läheisempi hänelle.

Se on se, mitä tarkoitan. En ole kuullut tietoa siitä, että se on se, mitä se kertoi minulle, että yhteys ja tuntemus rakkaudesta on keino ilmaisuudesta, mikä kuulostaa niin kliseästi, mutta se on totta.

We want to be around them in part because of that contagion effect. But it certainly means that how connected we feel to others, whether it's our pets or whether it's to God or a romantic partner, our friendship networks, our colleagues, that that is absolutely going to affect our happiness overall, our happiness today. And I really like, if you want to be happy, you know, I often say, you know, if I were going to give you one tip, if you want to be happier today, you know, spend time

yhteyttä toisella ihmisellä, keskustelemaan toisella. Se voi olla ystävä, se voi olla parhaasi, koska se on todella, ja se on tärkeää, se on todella tärkeä onnistuminen. Se on evoluutionaalisesti sopivaa, että me olemme yhteydessä toisilla ihmisillä. No niin, onko toinen totta, ainakin tieteellisesti sanottuna, että kun ei ole yhteyttä, se johtuu oikeastaan rikolliseen hyvinvointiin? Kyllä, eli rikko yhteyttä, ja muun muassa voimme myös puhua, ettei tunne omaa rakastusta, voimme puhua yllättyystä,

It's associated with depression, anxiety, all kinds of adverse physical health effects. People who are less connected don't live as long. You could even argue that lack of connection might be associated with other societal problems like polarization and hatred and violence too. That's why I think feeling loved, feeling connected is so important.

Se voi olla tärkeä asia. Kun luulen käsityksen, joka saattaa itkeästi itkeästi, puhun romantikin tai lapseni tai ystävänni siitä. Puhumme toisiamme ja ajattelemme, mitä voimme tehdä. Olemme ymmärtäneet sitä. Ajattelemme, miten ottaa tehtäväksi tehtäviä ihmisiä. Heillä on enemmän energiaa, he pysyvät paremmin, heillä on pasioita. Luulen, että nämä kaksi asiaa eivät ole yksinkertaisia. Ne käyvät yhdessä.

Hyvä kysymys. Tietysti. Olen ylipäänsä ylipäänsä extrovertti ja introvertti, joten rakastan kaupungit, jotka ovat minun iloinen paikka, mutta rakastan myös ylipäänsä ylipäänsä ylipäänsä ylipäänsä ylipäänsä ylipäänsä ylipäänsä ylipäänsä ylipäänsä ylipäänsä ylipäänsä

Hän näkee ihmisiä yhden vuoden kautta, mutta minä sanoisin, että hän on liittynyt Jumalalle. Joten vaikka ihmiset, jotka ovat yksilöllisiä, ovat liittyneet jotain toiselle. En halua sanoa, että se on yksilöllinen, mutta mielestäni se on melkein yksilöllinen tarve, jonka ihmiset ovat liittyneet. Se on tärkeää, koska evoluutiollisena puolesta emme ole kasvaneet, emme ole eläneet, emme ole voineet muuttaa ja muuttaa, jos emme olisi liittyneet ja tunneet rakastusta toisistaan.

He kysyivät ihmisistä, kuinka iloinen he ovat päivän aikana. He kysyivät, mitä he tekevät. Se tuntuu, että ihmiset olivat aina iloisempia, kun mitäkin he tekevät, kuten harjoituksia tai lukemista, he tekevät ihmisten kanssa. Sanoisin, että ihmiset, mutta se voisi olla myös lapsi.