Thomas Coyle

I can't do my own search, but then tell the courts that we have a fingerprint here. It has not been searched within this certain time frame. I believe it should be, and it just makes the police look incompetent.

Luulen, että poliisi, mielestäni, olisi lopettanut kaikkia niitä kohteita, jotta taitaisiin varmistaa, että todellinen näkökulma olisi tutkittu, jotta ne kysymykset eivät olisi ymmärtäneet.

Ensimmäistä kertaa, kun menin Scotland Yardiin, joka oli toinen päivä treeniäni, se oli todella, todella, todella yllättävää paikkoa. Oli todella yllättävää. Se oli iso. Siinä oli 18 puolta yhdellä osalla ja 10 puolta toisella osalla, jotka olivat yhdessä liittyneitä. Se on todella suuri asia.

The work that goes on in there, so you've got certain levels in there, so you have the photography section, you have the forensic fingerprint section, anti-terrorist, fraud squad, and they've all got their own levels. And the higher you go, the higher the pips on your shoulders. So the 18th and 19th, 17th and 18th floor was the big boys of the police. But it was a very intimidating place until you got to know

building until you got to know the people until they got to know you and it just became an ordinary an ordinary workplace even though it was every time you went out that building and you had that scotland yard sign going around uh and we we was normally going straight across that straight to the feathers pub opposite

Siellä oli aina kamerat ja komissionaari oli aina siellä puhumassa järjestelmään. Järjestelmä oli aina siellä. Se oli yksi näistä ikonista asioista, jotka ovat olleet niin pitkällä aikavälillä.

Se on ollut niin monissa elokuvissa, että se on saanut sen yksi erittäin erityisen rakennuksen. Ja se on erityinen rakennus. Se on saanut niin monia, en kuitenkaan sanoisi tärkeämpiä ihmisiä, mutta se on saanut niin monia erityisen rakennuksen alueita silloin, kun olin siellä. Ja minä menin kaikille niille. Työskentelin Antiterritoriaaliin. Työskentelin Fraudin kanssa. Ja töitä, joita olin saanut, ja asioita, joita olin saanut, olivat toisinaankaan.

Kyllä, Skotland Yard oli 1860-1870 ja se ei ollut New Scotland Yard, se oli kutsuttu vain Skotland Yard. Se oli asunto, joka oli rakennettu rannalla nimeltä Skotland Yard. Joten ihmiset sanoivat, että kun menet poliisipaikalle, niin se on Skotland Yard.

koska se oli se, jota se oli rakennettu, joten se vain tuli yksi niistä nimistä, jotka kasvoivat sen aikana. Silloin 1940-1950-luvulla he rakensivat uuden rakennuksen Westminsterissä ja kutsuivat sen New Scotland Yard, koska se oli uuden rakennuksen uuden rakennuksen. Ja siinä se nimi tuli, se vain pysyivät sen kanssa. Mutta talvella olen varma, koska heillä oli Black Museum.

Black Museum was an incredible place where it was only a sign for police officers to go and have a look and also some very special members of the public that had special privileges to go in there or to dignitaries. The Black Museum just had artifacts of all of these old crimes including the ripper stuff and all of that that was all in there and it was just a glorified

yksityiskohtaisen ympäristön, joka poliisi käsittelee vuosien jälkeen. Se oli mielenkiintoinen paikka. Paljon sitä oli tuotettu Black Museumiin, mutta kun se pysähtyi, en tiedä, kuka niitä on saanut. Emme tiedä, missä ne ovat.

blood and guts within there, your stomach is always churning. You are always going to go into the unexpected, because every single crime scene is completely different. The way that the body is placed is completely different. The injuries on the body are mainly completely different. So you're always walking into the unexpected. So it's always nervousness, no matter who you are, no matter how experienced you are. And whoever says the opposite to that, I would call a liar straight away. But the first

mitä he tekevät ensimmäisenä sinun työskentelyssäsi, jotta voit olla useampi luonnollisuudesta ja huonosti menemisestä näihin kriisitilanteisiin, on, että he tekevät sinut murtereihin. Ja he tekevät sinut murtereihin, jotta voit nähdä ensimmäisenä tarkastelua kuolemasta kuolemasta, mutta ei ainoastaan kuolemasta kuolemasta, vaan kuolemasta, joka on mennyt eri tasojen dekompositiivisuudesta, joten tiedät, kumifiointi ja mummifiointi, jotta sinulla on erilaisia tasoja

visual representation of what a dead body looks like at different types of decomposition. And the first one I went to, which was called, it was a floater, and it was going through that putrefaction stage, so bits of skin were falling off, it was all bloated up, and, you know, again, it was the late 80s, it was the beginning of the, so it was the late 80s, 89, I think it was, 90, and it was that, again, year where

Sitten on terveydenhoitaja, hieno Andy, hän kävelee, hän pöytää huoneen, ei ole terveys- tai turvallisuutta, ei ole kontaminaatiota, hän menee suoraan sinne, ja hän on kuin muppet. Me olemme siellä, siellä on kymmenen meitä, kaikki siellä, ja hän laittaa näitä organeja, hän laittaa ne avaamaan, ja sieltä menee koko paikalle. Me olemme saapuneet huoneeseen. Ja se oli ensimmäinen kerta, jolla olin tullut ylös, jotta olisin syönyt, koska minulla on tällainen

huonosti kuuluvat ruokat ja kivet, jotka käyvät minun ylös. En puhu siitä, että he jättävät ne minuun, mutta he jättävät ne minuun. Ei maskeja, ei mitään. Olet ylöspäin ylöspäin, jossa on vain tavallinen sivuilta. Se oli vain esityksesi, mutta kun menet ensimmäiseen haasteeseen, se on todella haastavaa.

Se on haastavaa kokemusta, koska tiedät, että toisella puolella tuosta tuosta tai toisella puolella jokaisella alueella, johon tulet mennä, tulee joku, joka on käynyt jonkinlainen traumatiikki. Ja se on yksi niistä tunteista, joista on niin epäonnistunut.

And then as soon as you cross that threshold, something switches on. It has to. And you go into your professional mode and you just switch into that professional mode of this is what I need to do, this is how I'm going to do it, this is where we're going to go from here. Because if you don't switch into that professional mode, you would end up going

täysin toisella kohdalla säästöä. Ja paljon ystäviä, jotka olivat METissä, jolloin ei ollut tuotantoa nähdä jokaisen myöhemmin, ovat käyneet ptsd-kysymyksen. Se on ollut koko ajan. He ovat nähneet niin paljon traumaattisia tapahtumia, että he eivät voineet ottaa kaikkea samalla vaiheella. Jotain voisi olla vaikuttanut siitä, kun vain katsoo TV.

Se pysähtyi niin, että joitakin ystäviä olivat käyneet sen kautta. Se on aina yllättävää kokemusta.