Tässä jaksossa Jennyn kotisynnytystarina traumaattisen, mutta opettavaisen sairaalasynnytyskokemuksen jälkeen. Keskustelemme myös kotisynnytyksen jälkeisestä ajasta ja siihen liittyvistä paperitöistä etenkin, jos ei halua mennä sairaalaan ollenkaan. Nuori Jenny synnytti esikoisensa sairaalassa 17-vuotiaana. Sairaalasynnytys oli karvas pettymys, mutta tarpeellinen kokemus, jotta Jenny oppi, mitä jatkossa haluaa ja ei halua. Toisessa raskaudessa yhteys vauvaan löytyi heti ja oli todella vahva jo ennen raskautta. Ennen positiivista testiä Jenny tiesi jo olevansa raskaana. Ensimmäisen ja toisen raskauden kohdalla oli suuri ero; Jenny tiesi kuka on, ja luotti siihen, että pystyy synnyttämään kotona. Jenny päätti, ettei halua synnytykseen mukaan ketään, jota ei ole itse kutsunut, ei yhtäkään tuntematonta ihmistä. Ei puuttumisia, vaan vapaata liikettä ja oman kehon kuuntelua. Synnytystiimiin valikoitui doula & kätilö, ihana parivaljakko, joiden kanssa löytyi heti yhteys. Kun synnytyksen aika koitti, se eteni niin nopeasti, että kumpikaan ei ehtinyt paikalle. Jenny sai tuntea synnytyksen valtavan voiman, keho teki kaiken työn Jennyn puolesta, ennen kuin hän ehti edes kunnolla ymmärtää, että synnytys on käynnissä. Yhteys vauvaan oli täysin erilainen verrattuna ensimmäiseen synnytykseen. Palava rakkaus syttyi heti syntymän jälkeen. Syntymä oli puhdasta onnea koko perheelle. Instagram @vapaasynnytyssuomi

Ask this episode

“What did the council decide on item 42?” — answered with the speaker and the moment.

Transcript

Related