Jens Juul Holst

Joten se on periaatteessa vahvistus. Ja se on melko erilainen kuin moni muu ajatus väestönloppuun. Ja jos ajattelee sitä, se on yksi tärkeimmistä tavoitteista regulaatiolla ongelmaa, joka on kuitenkin syödäntö. On ollut ja aina ollut paljon stigmaa väestönloppuun ja väestönloppuun. Oletko nähnyt, että tämä ajatus sopii uusiin drogoihin?

Kyllä, todennäköisesti. Tiedän sen monesti omasta maastani, Venäjällä, jossa ihmiset ajattelevat, että se on semmoinen heikko. Ei tarvitse tehdä tätä. Tämä ei ole oikea tapa. Sinun pitäisi pysyä, jotta voit pysyä. Ja jotkut ihmiset miettivät, että sinun pitäisi pysyä koko ajan. Sinun pitäisi olla onnistunut oman suhteen. Minusta se on erilainen kysymys. Ongelma on obesityksen vaikutukset. Olen doktori.

So which questions do you think should be prioritized? So these drugs were originally meant for diabetes therapy and they're now spreading out to obesity therapy also. And the problem with both of them is that you have a decreased life expectancy.

Tämän jälkeen olet myös vaikuttanut komplikaatioihin elämässäsi aikana. Se voi olla erittäin huonosti ja valitettavaa. Tämä on asia, josta yhteiskunta pitäisi tehdä jotain. Nyt nämä uudet drogit ovat olleet tarkoittaneet vähentämään mortaaliota. Ne ovat olleet tarkoittaneet parantamaan komplikaatioita ja morbidoita, jotka liittyvät diabeetisiin ja obestiisiin. Nyt tiedämme, että voimme tehdä jotain siitä.

Joten siinä mielestäni yhteiskunta pitää jotenkin jatkaa. Joku pitäisi ajatella, miten näitä mahdollisuuksia voidaan laajentaa yksityiskohtaisuuden hyödyntämiseen, eikä niitä, jotka voivat, tarvitse. Mutta puhutaan sinua, Jens. Olet syntynyt 1945 Kopenhagassa. Kertoisitko minulle omaa perheesi? Minun vanhemmat olivat tanssijat, molemmat. Isäni oli tanssijan koulun opettaja. Olen melko varma, että se on vaikuttanut minun tanssiini ja tanssiini.

My choices. Another thing is that my mother didn't become dentist of her own will because she had planned to become a doctor. But it turned out that my grandfather couldn't afford her studies, so he asked her to find a shorter training. And so she became a dentist instead, but met the professor, which was good. I mean, that's how the whole thing started. Exactly. Good luck.

Joten se oli ympäristö. Se oli akateeminen ympäristö. Joten tällainen elämä ylittää kaikkea, mielestäni. Ja sinun alkuperäisissä kouluissa, muistan, että sinulla oli hieman vaikeaa aikaa. Se oli siksi, että olin hyvä kouluissa. Minulla oli rauhaa ja en ollut terveellisesti hyvä sportissa.

Minä olin siis se ongelma kaikista ongelmista. Niin, juuri se ongelma. Se onnistui ensimmäisten viiden vuoden koulutukseen, mutta sitten muuttuin yliopistoon ja asioita tuli paljon paremmin. Lopulta menin todelliseen yliopistoon kolmen vuoden aikana ja se oli yksi suurimmista aikoista elämässäni. Joten asiat muuttuivat hienosti.

No, that had to go away and was substituted with the hard work of being a medical student. But music is still a wonderful thing for me. I was going to ask you, do you still play piano? I still play and always have music in my ears when I can get away with it. So yes, music is a big part of my life. My wife fortunately is also musically gifted and is playing the clarinet, so we can do duets together. Oh, very nice.

Olin koulutettu lääkärin vuonna 1970, mikä tarkoittaa, että viimeiset kaksi vuotta olivat 1968-1969, jolloin meillä oli kaikenlaisia revolutioita ja opiskelun revolutioita Euroopassa ja maailmassa. Ja tietysti olin osa sitä. Olin nuori, entusiastinen sosialisti ja olin osallistunut erittäin paljon eri opiskelun toimintoihin, joita ei tarvitse puhua paljon tänään.

Mielestäni olin jo kiinnostunut tutkimukseen, mutta mahdollisuukset kasvoivat, kun menimme yliopistoon. Joten hallitusjohtaja tuli tutkijana. Hän oli tämän jälkeen oltava tieteellinen asiantuntija, ja minä olin hänen asiantuntijana. Se tarkoittaa, että olin jopa oltava tutkijana tutkimuksen jälkeen. Tämä todella edusti asioita. Se oli silloin, kun aloitit tutkimaan äänihormoneita.

Kyllä, minulle tuli esiin tämä erittäin uusi alue gut-hormoneista, koska todellinen mentori, Jens Rehfeldt, oli menossa Yhdysvaltoihin työskennellä Floridaan hormonin gastrointiin. Hän tuli kotiin teknologiasta ja alueesta. Hän sanoi, että yhdistetään vahvoja ja katsotaan, mitä voimme tehdä. Silloin me pystyimme luomaan laboratoriota, joka oli liittyvä gut-hormoneista.

Ja tämän jälkeen iso asia oli uusi teknologia radioimmunoassaintoja, joka oli usein tutustunut tai kehittynyt kaksi nobel-laureettia. Ja me adoptoimme tämän teknologian niin nopeasti kuin pystyimme, koska se oli tarpeellista tutkia nämä ruokahormoneet, koska ne kulkuvat hyvin, hyvin laajalla koncentraatiossa. Joten sinun täytyy...

a method of sufficient sensitivity, and this new method had that. There were no other methods that would be able to. And at that point you were looking at a group of metabolic hormones called incretin. Yeah, our main interest became the regulation in the gut of insulin secretion. And for me that was logical, because I came from this department that had specialized in peptic ulcer disease, you know. And we had some peptic ulcer patients with too low blood glucose levels after we had been operating on them.

and we wanted to find out why that was. We thought it would be a gut hormone, right? So it was absolutely natural for us to find out how the gut regulates insulin secretion and glucose levels in the body. So that became one of the key questions. We put that up as a target for us, try to find out what are the increasing hormones. And that's what actually we managed to do eventually. Well, you say eventually, because this is like a decade's worth of research...

To get the answers. Ultimately you were successful in isolating and characterizing this all-important GLP-1 hormone. Talk me through that process. I was chasing this hormone that was responsible for the hypoglycemia in our patients. And then a new peptide came up. It came from Stockholm. It was called GIP.

I mean, these are basically molecular chains of amino acids. Short chains. And there was one coming up from Stockholm, which was demonstrated to be able to stimulate insulin secretion in people. But for various reasons, we could show that this was not the substance that was responsible for our hypoglycemia patients. So there had to be another one. This was clear. And we found some cells in the gut.

joita ilmoitettiin antipäätöksistä glukogonista. Glukogon on pankreanin hormoni, joka normaalisti edistää syrjintää. Glukogonin pitäisi löytyä ylöspäin koko sydän, mutta seuraavasti isolemme peptiittejä niistä ja löysimme, mitä se oli. Se oli peptiitti, joka sisälsi glukogonin keskellä. Olemme löytäneet, että tämä oli glukogonin edistys. Voimme myös löytää sen pankreanissa.

Mielestäni oli mielenkiintoista tutustua, mitä molekyylien jälkeen oli. Amerikkalainen löysi tämän. Hän oli Graham Bell. 1983 hän pystyi poistamaan gene-järjestelmän. DNA-järjestelmässä löytyi luonteita, jotka näyttivät glukonista. Oli kaksi järjestelmää, jotka näyttivät glukonista.

So first of all, we pulled out the natural peptide from tissues and found out that it stimulated insulin secretion directly. And the question was then, is this really interesting? And the prediction was, no, no, it's not interesting, because people with type 2 diabetes, you know, they have lousy beta cells, they don't react to anything, they don't even react to glucose. And it didn't react to this first incretin hormone, GIP, it didn't react to those either. So the probability that this would make any change was very, very small.